Tanssiva Muumilaakso - Dancing Moominvalley

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2012

2012-01-05T10:16:00.009+02:00

Photo: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

HELMIKUUSSA TAAS MATKALLE MUUMILAAKSOON

Hei vaan taas kaikki ja oikein erinomaisen hyvää alkanutta uutta vuotta.

Tanssiva Muumilaakso starttaa kotinäyttämöllään Hällässä helmikuussa. Tervetuloa.

Esitykset Hällä-näyttämöllä:

ke 8.2. klo 18
to 9.2. klo 10
to 9.2. klo 18
pe 10.2. klo 10
pe 10.2. klo 18
la 11.2. klo 14
to 16.2. klo 10
to 16.2. klo 18
la 18.2. klo 14
la 25.2. klo 14
ti 28.2. klo 10
ti 28.2. klo 18

Tanssiva Muumilaakso jatkaa myöskin keikkailua ja vierailee tänä vuonna mm. Helsingissä Stoassa:

Stoa »

Nähdään.

Samuli Roininen

Tanssiteatteri MD

Kuvat kertovat

2011-09-26T18:53:00.008+03:00

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Hei vaan,

Taas ollaan harjoiteltu uutta miehitystä Hällä-näyttämön syys- ja joulukuun kotiesityksiin.

Hyvältä näyttää. Kuvat kertovat...

Terveisin,
Samuli

On the Road Part 12: Essen

2011-08-30T14:24:00.016+03:00

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Hallo again,

Greetings from Essen, Germany.

We had a good show and a happy audience in Werden, the city where also the Folkwang Tanzstudio is based. Lots of good traditions going on in Werden.

Here in the photos we are having a dress herearsal for the evenings show. Have a look.

A dress rehearsal is a full-scale rehearsal or practice of a theater or musical performance. This practice is intended to perfect the performance before the public sees it, making sure every detail of the show meets expectations. The cast members wear their costumes and accessories during the dress rehearsal. They may even have the practice in front of the backdrop and using the props designed for the upcoming theater performance.

http://www.wisegeek.com/what-is-a-dress-rehearsal.htm

So, thank you Essen-Werden. We were having a good time. See you soon again, I hope.

Samuli
Dancer-choreographer
Dance Theatre MD
Tampere, Finland

On the Road Part 11: FinnFest2011/San Diego

2011-08-18T19:22:00.016+03:00

Photo: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Greetings from California.

"THANK YOU ALL WHO CAME AND MADE THIS EVENT A HUGE SUCCESS. SEE YOU NEXT YEAR IN TUCSON."

"The 2011 FinnFest USA festival, held at the Town & Country Convention and Resort Center in San Diego, had promised a chance to get to know contemporary Finland. Attendees confirm that Finland took on new meaning as a contemporary country with a contemporary culture with much to interest all Americans, regardless of their previous connection to Finland.

A major festival highlight included the chance to interact with the Moomins, the characters created by Tove Jansson in a series of beloved Finnish children's books about Moominvalley. Both children and adults wanted to talk to the Moomins and have their photograph taken with the Moomins. Minneapolis attorney, Elaine Kumpula, who had provided the legal assistance needed for the Moomins get their visas to come to the USA, was only one of many who went home with photos. The Moomins themselves had such a good time at the festival that they began discussions with the FinnFest USA board about how they could become a regular feature at future festivals."

Written by Marianne Wargelin, Finnish Honorary Consul in the Twin Cities

http://www.finnfestusa.org/finnfest-usa-2012-tucson-az/event-archive/current-event.html

Thank you, FinnFest. We enjoyed it.

Samuli
Dancer-choreographer
Dance Theatre MD
Tampere, Finland

Dancing Moomins in Finnfest 2011

2011-08-11T09:39:00.004+03:00

You can meet the Dancing Moomins in San Diego, CA, USA. The Moomins take part of the FinnFest 2011 on August 11th, 12th and 13th.

Check us out at Tori or at the Town & Country Room!

Performances on autumn season 2011 and ticket prizes

2011-06-13T11:52:00.002+03:00

Thu September 22nd at 18

Sat Septermber 24th at 14

Tue September 27th at 18

Wed December 14th at 10

Wed December 14th at 18

Thu December 15th at 10

Sat December 17th at 13

Tickets à 8 €, family ticket 32 € (five tickets)

Reservations: tel .+ 358 10 43 93 430, liput@tanssiteatterimd.fi

Tickets also via Piletti.

Esitykset syyskaudella 2011 ja lippujen hinnat

2011-06-13T11:49:00.001+03:00

To 22.9. klo 18

La 24.9. klo 14

Ti 27.9. klo 18

Ke 14.12. klo 10

Ke 14.12. klo 18

To 15.12. klo 10

La 17.12. klo 13

Liput à 8 €, perhelippu 32 € (viisi lippua)

Varaukset: puh.+ 358 10 43 93 430, liput@tanssiteatterimd.fi

Lippuja myy myös Piletti.

EXPO Cultural Award for Dancing Moominvalley

2011-02-17T09:22:00.003+02:00

And the celebration goes on!

Executive Commitee of World Exposition 2010 Shanghai China has granted Dancing Moominvalley @ Shanghai EXPO with a cultural award. Our production was the only one awarded participant of the whole cultural programme of Finland Pavilion. The award was given to the ensemble on February 16th in Tampere Raatihuone (Old Town Hall).

The historical cultural award is celebrated in Tampere on Tuesday April 5th with Dancing Moominvalley performace and other thematic events.

Kokonaisteokselle EXPOn kulttuuripalkinto!

2011-02-17T09:20:00.002+02:00

Juhlat jatkuvat!

Shanghain maailmannäyttelykomitea on myöntänyt Dancing Moominvalley @ Shanghai EXPO -kokonaisteokselle kulttuuripalkinnon erityisen ansiokkaasta osallistumisesta Shanghain maailmannäyttelyyn. Teos on ainoa Suomen kulttuuriohjelman edustaja maailmannäyttelykomitean palkitsemien joukossa. Palkinto luovutettiin tuotantoryhmälle 16.2. klo 15 Tampereen Raatihuoneella.

Historiallista kulttuuripalkintoa juhlistetaan vielä Tampereella tiistaina 5.4. 2011 Tanssiteatteri MD:n Tanssiva Muumilaakso -juhlanäytöksellä ja teematapahtumilla.

50 Dancing Moominvalleys and counting!

2011-02-04T15:49:00.003+02:00

Today we toasted for a celebration because yesterday, 3rd of February 2010, we had the 50th performance of Dancing Moominvalley!

And the end isn't even close! Next time Dancing Moominvalley can be seen in Kokkolan Talvitanssit -festival at 13th of February. The performances at home continue in early April.

Jo 50 Tanssivaa Muumilaaksoa!

2011-02-04T15:47:00.003+02:00

Tänään kilisteltiin juhlan kunniaksi, sillä eilen 3.2.2011 esitettiin Tanssivaa Muumilaaksoa jo 50. kerran!

Eikä se tähän lopu. Seuraavan kerran Tanssiva Muumilaakso nähdään Kokkolan Talvitansseilla sunnuntaina 13.2. klo 16 ja kotiesitykset jatkuvat huhtikuun alussa.

Kiertueella Osa 4: Taas mennään!!!

2011-01-27T10:32:00.009+02:00

Moi vaan pitkästä aikaa.

Ja hyvää tätä vuotta 2011.

Tanssiva Muumilaakso on taas lähdössä reissuun.

Ensin ovat kotiesitykset Tampereella Hällä-näyttämöllä helmikuun alussa. Tervetuloa vaan sinnekin.

Kokkolan Talvitansseilla tanssitaan sunnuntaina 13.2.2011 klo 16. Siis Kokkolan kaupunginteatterissa. Festivaalin taiteelliset johtajat Annet Koutonen ja Melender kirjoittavat festivaalista näin:

"Esittävä taide tapahtuu hetkessä. Juuri siinä kyseisessä tilassa, juuri niiden katsojien läsnäollessa. Katsojan kokemus on aina henkilökohtainen. Minulle itselleni katsojana se on vapauttavaa; saan muodostaa oman käsitykseni esityksestä, omien kokemuksieni kautta.

Toivottavasti valitsemamme esitykset herättävät sinussa ajatuksia ja tunteita sekä kokemuksen juuri tässä hetkessä olemisesta."

Nähdään Kokkolassa.

http://www.kokkolantalvitanssit.fi/

Terveisin,
Tanssiteatteri MD

Performances on spring season 2011 and ticket prizes

2011-01-17T11:06:00.004+02:00

FEBRUARY
Wed Feb 2nd at 10
Wed Feb 2nd at 18
Thu Feb 3rd at 10
Sat Feb 5th at 16

APRIL
Tue Apr 5th at 10
Tue Apr 5th at 18
Wed Apr 6th at 10
Wed Apr 6th at 18
Thu Apr 7th at 10

MAY
Tue May 3rd at 18
Wed May 4th at 10
Wed May 4th at 18
Thu May 5th at 10
Thu May 5th at 18
Fri May 6th at 10
Sat May 7th at 14
Sun May 8th at 14
Tue May 10th at 10
Tue May 10th at 18
Wed May 11th at 10

Tickets: adults 15 euros, children under 15 years 8 euros, group ticket (10 tickets or more) à 8 euros, family ticket (two adults, three children) 50 euros.

Reservations: tel. +358 10 43 93 430, liput@tanssiteatterimd.fi

Tickets also available via Piletti.

Esitykset kevätkaudella 2011 ja lippujen hinnat

2011-01-17T10:58:00.003+02:00

HELMIKUU
Ke 2.2. klo 10
Ke 2.2. klo 18
To 3.2. klo 10
La 5.2. klo 16

HUHTIKUU
Ti 5.4. klo 10
Ti 5.4. klo 18
Ke 6.4. klo 10
Ke 6.4. klo 18
To 7.4. klo 10

TOUKOKUU
Ti 3.5. klo 18
Ke 4.5. klo 10
Ke 4.5. klo 18
To 5.5. klo 10
To 5.5. klo 18
Pe 6.5. klo 10
La 7.5. klo 14
Su 8.5. klo 14
Ti 10.5. klo 10
Ti 10.5. klo 18
Ke 11.5. klo 10

Liput: aikuiset 15 euroa, lapset alle 15 vuotta 8 euroa, ryhmälippu (10 lippua tai enemmän) à 8 euroa, perhelippu (kaksi aikuisten ja kolme lasten lippua) 50 euroa.

Varaukset: puh.+ 358 10 43 93 430, liput@tanssiteatterimd.fi

Lippuja myy myös Piletti.

Kielellisiä Osa 6: Hakusanoista

2010-11-15T09:55:00.001+02:00

Moi vaan,

Nyt alkaa olla kulunut jo lähes vuosi ensimmäisestä tähän blogiin kirjoitetusta tekstistä.

Vuosi on mennyt karmean nopeasti. Tanssiva Muumilaakso on ollut varmasti suurin ja monimuotoisin työ, jota olen saanut olla tekemässä. Blogin kirjoittaminen on ollut uutta sekin. Antoisaa, kirjallista työtä, analyyttistä pohdintaa, tai vaikka vaan sanoja solmussa. Kaikkea tätä. Älykästä. Epä-älyllistä. Keskustelevaa. Omaa napaa.

Joskus iskee ajatus siitä, että lukeeko tätä kukaan. - Kun puuttuu katsoja, ja lukija. Kun toista ei näe. Kommunikaatio tuntuu melkoisen yksisuuntaiselta. Yksinpuhelulta.

On tätä tietenkin myös luettu. Kiitos siitä. Blogiin on tultu myös kiertotietä. Harhatietä. Vahingossa. Kiitos hakulaitteiden. Parhaat palat Tanssiva Muumilaakso blogiin johtaneista hakusanoista voisi kuullostaa tältä:

Kohtaa oma mörkösi.
Himmelin tekeminen.
Kaikkitietävä kärpänen katossa.
Millain piirretään Muumi Pappa?
Oljen leikkaus.
Striptease tanssija Jukka.
Laukku raamatulle.
Haisetko sinä?
Lasten kertoja.
Yksinolon puolesta.
Elämän tarkoitus kaaviona.
"Ironisia henkilöitö ei kannata piestä."
Kirahville kaulahuivi.

Moni sana siis vie Tanssiva Muumilaakso blogiin. Mutta että mitä on etsinyt henkilö hakusanallaan "Laukku raamatulle"? - Laukkua tietenkin. Raamatulle.

OIkein hauskaa talven alkua.

Tanssiva Muumilaakso vielä viimeisen kerran tämän vuoden puolella Hällässä 21. - 24.11.

Nähdään.

Terveisin,

Samuli

On the Road Part 10: Jyväskylä

2010-10-25T10:30:00.002+03:00

Moi taas,

Keikalle ollaan lähdössä. Tällä kertaa Keski-Suomeen Jyväskylän Kaupunginteatteriin. Lasten Lystissä tapahtuu:

Lasten Lysti -kulttuurisyksy tarjoaa monipuolista kulttuuriohjelmaa lapsille perheineen syys-joulukuun aikana. Eri puolilla kaupunkia järjestettävät konsertit, teatteri- ja tanssiesitykset, elokuvanäytökset, satutunnit ja työpajat on suunnattu perheen pienimmistä alakouluikäisiin.

Sukella mukaan Lasten Lystin maailmaan ja löydä ikimuistoisia kokemuksia ja elämyksiä syyskauden 2010 ajalta!

http://www.jkl.fi/kulttuuri/lapset/ohjelmateemoittain/tanssi

Juu. Lystiä on.

Tanssiva Muumilaakso siis Jyväskylässä sunnuntaina 31.10. klo 16.00, Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.

Jyväskylän Kaupunginteatteri on muuten siitäkin merkittävä paikka minulle itselleni, että juuri siellä olen nähnyt ensimmäisen teatteriesitykseni. Pekka Töpöhäntä oli esityksen nimi, ja vaikken siitä enää juuri mitään muistakaan, jätti se ison ajatuksen siitä, että oltiin nähty jotain tosi jännittävää ja merkillistä.

Nyt siis Tanssivan Muumilaakson vuoro.

Nähdään Jyväskylässä.

Terveisin,

Samuli

Matkalla Osa 1: Taidekaaressa

2010-09-29T17:09:00.009+03:00

Moi taas,

Tällä viikolla on Hällässä ollut säpinää.

Vieraina Tanssivan Muumilaakson esityksissä on ollut tamperelaisia 2. luokkalaisia Taidekaaren Pääosassa- taidekasvatusprojektin kutsumana.

Niin missä Pääosassa??

Pääosassa kokonaisuus pohjautuu Tanssiteatteri MD:n tanssiteokseen Tanssiva Muumilaakso, joka on kokonaisuuden ensimmäinen osa. Tämän jälkeen oman koulun liikuntasalissa on kolme taiteilijoiden ohjaamaa työpajaa: tanssi-, kuvataide- ja tanssia ja kuvataidetta yhdistelevä monitaiteinen työpaja.

Tanssityöpajasta kirjoitetaan näin:

Tanssiva Muumilaakso -tanssiteos on pohjana tanssityöpajalle, jossa käsitellään tunteita tanssin keinoin. Itseksi tuleminen ja oma voima löytyvät tunteiden kokemisen kautta. Omien ja toisten tunteiden ymmärtäminen ja arvostaminen luo hyväksyvän ilmapiirin ja mahdollistaa yhdessä toimimisen. Työpajassa voi tuntea pelon tunnetta Mörköpainissa ja oppia nauramaan itselleen Naurutanssin pyörteissä. Näkymättömän lapsen tanssissa jokainen voi löytää voimansa ja tulla näkyväksi. Muumilaakson hahmojen persoonalliset, tanssimisen erilaiset vivahteet ovat myös tutkimisen kohteena.

Tämä on tärkeää.

Jos siis haluat tietää enemmän Mörköpainista tai vaikka oppia nauramaan itsellesi Naurutanssin pyörteissä, niin lue lisää Taidekaaren sivuilta:

http://www.tampere.fi/taidekaari/erityisopetus/2luokka/paaosassa.html

Hauskoja esityksiä vielä koko viikko. Nähdään taas.

Terveisin,
Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Greetings from Shanghai Part 6: The Snowball Project

2010-09-22T10:00:00.003+03:00

Hallo there,

Here you can see a couple of those many photos we took in Shanghai. And that was only a month ago. So the time flies(...)

Have you heard of the Snowball project in China? It takes place in Shanghai and it just started today.

Read more about it:

The Snowball / Finnish-Chinese Performing Arts event is a part of Finland’s cultural export program in Shanghai World Expo 2010.

Performing Arts Snowball is a networking event for theatre, dance and circus professionals. The objective of Snowball is to match Finnish performing arts organizations, production companies, educational and design professionals, producers and artists with their Chinese colleagues to build up future co-operations. The project aims to build bonds between business and creative competence in Finland and China.

http://www.snowballfinland.fi/

So. Good luck to everybody there for working on Finnish Cultural Export!! And have a good time in China.

Kielellisiä Osa 4: ANALYYSIÄ

2010-09-13T10:00:00.007+03:00

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Terve taas.

Tanssianalyysista.

Noora Laaksonen opiskelee Jyväskylän avoimessa yliopistossa tanssianalyysin-kurssilla, ja on siis kirjoittanut ja analysoinut Tanssivaa Muumilaaksoa.

Tekijöille on mielenkiintoista lukea teoksesta, joka jo jotenkin on päässyt asettumaan jonnekin koetun kohdalle. - Että siis se ei ole akuutti tavalla jota se vielä vähän aikaa sitten oli.

Teksti on tarkkaa, ja välin osuvaa. Tuntuu, että hän ei ota kantaa siihen, pitääkö teoksesta vai ei, mutta kirjoittaa elävästi ja eläytyen.

Aika harva on itse asiassa analysoinut itse LIIKETTÄ, roolien rakentamista ja koreografisia valintoja tällä tavoin. Ja mitä se sitten on, tanssianalyysi?

Lainaan tässä alla muutamia ajatuksia Nooran analyysista. Painotukset ovat omiani.

*****

"Satuhahmojen käyttäminen ja intertekstualisuus antavat aina myös koreografille ja tanssijoille uutta perspektiiviä tutkia omaa liikekieltään. Väitän, että jokaisella koreografilla on oma tyylinsä niin kuin tanssijoillakin, vaikka askelkuviot olisivat samat. Joten, miten fiktiiviset hahmot saadaan omanlaisikseen? Millaista roolianalyysiä koreografi ja tanssija ovat joutuneet tekemään? Koreografin tyyli sitoo teoksen linjan, mutta on mielenkiintoista havaita myös, miten pienet asiat riittävät tekemään vaadittavan eron hahmojen tanssin välille. Pienet rytmin muutokset sekä voiman ja tasojen käytön erot tekevät muumihahmoista ainutlaatuisia. Teos jatkaa aiempia muumitöitä omalla eheällä ja elävällä rakenteellaan eikä tyydy vain imitoimaan tai kuvittamaan valmista tekstiä."

Hän jatkaa:

"Teosta voi sanoa tanssiteatteriksi, vaikkeivät tanssijat juuri puhu tai laula. Jokainen kohtaus on oma draamallinen kokonaisuutensa. Hahmojen välille syntyy selviä kontakteja. Liikkeissä on arjesta tuttuja eleitä ja teoksen visuaalinen ilme luo selkeät tapahtumapaikat ja hahmot. Lavastuksena on muutama kaareva muotoinen ja liikkuva sermi. Ne ovat pääosan ajasta kiviä tai kallioita, mutta välillä niihin heijastetaan muitakin kuvia. Sanna Malkavaaran suunnittelemat videoprojisoinnit ovat hyvin oleellinen osa teosta. Ne vievät muun muassa metsään, rannalle ja Viljonkan taloon. Värien ja varjojen vaihtelulla tunnelma ja kohtaus muuttuvat hetkessä."

Tässä Laaksonen kuvailee Mikko Heinon Nuuskamuikkusta ja Sara Kovamäen Ötökkää:

"(...)Liike on joustavaa ja jatkuvaa. Se etenee sulavasti tasosta toiseen. Nuuskamuikkunen on yksin ja mietteliäs kuin tarinoissa. Pian hän saa seurakseen pienestä kivenkolosta, eli sermin luukusta, putkahtavan pienen otuksen. Tämä Sara Kovamäen ketterä ja pieni ötökkä on selvästi kiinnostuneempi Nuuskamuikkusesta kuin Nuuskamuikkunen tästä. Molemmilla on omat askeleensa ja koreografiansa eikä fyysistä kontaktia toiseen oteta. Käsien liikeradat ovat hyvin selkeät ja tarkat, aivan kuin niillä yritettäisiin kertoa miimisesti jotain. Etenkin ötökän liikkeen suunta on lähes sotilaallisen suoraviivaista ja eroteltua. Hän nostaa jalkoja, niiaa ja viittoo käsillä vauhdikkaasti ja hallitusti. Nuuskamuikkusen tanssi on myös puhdasta, mutta liike on jatkuvampaa ja epäsuorempaa. Se ikään kuin virtaa omassa maailmassaan aivan kuin hahmon ajatuksetkin. Tanssi on keskittynyt etunäyttämölle."

Ja analysoi teoksen dramaturgiaa:

"Alku lupaa paljon koko teokselta. Visuaalinen ilme, musiikki ja muumien tanssi tekevät ehyen ja ainutlaatuisen kokonaisuuden. Ensimmäinen kohtaus vaihtuu sulavasti toiseen. Tanssisarjojen rytmitykset ovat kohdallaan, ja teoksessa on dynamiikkaa. Hahmoihin ei ehdi kyllästyä, kun lavalle jo tulee toinen muumi, tai tunnelma ja musiikki muuttuvat dramaattisesti."

Noora Suvi Elorannan esittämästä Pikkumyystä:

"Seuraavaksi lavalle jo pomppaa Suvi Elorannan Pikku Myy, joka tanssii hyvin tutun persoonansa mukaisesti: äkkipikaisesti, nopeasti ja iloisesti. Hän jopa nauraa ja kujeilee. Liike on sattumanvaraista, kevyttä ja hypähtelevää. (...)Myyn ja Nuuskamuikkusen kohdalla tanssin liikekieli on pääosassa. Tasoja käytetään monipuolisesti, ja tanssijoiden koko keho on käytössä. Tanssi on nopeahkoa, energistä ja ääriosiin asti ulottuvaa. Jokainen kämmenen ja ranteen liike on mietitty."

*****

Vain muutamia kommentteja mainitakseni.

Joten, kiitos vielä. Kosketus. Ja palaute, niin yksinkertaiselta kuin se kuullostaakin, on joskus harvinaisen tärkeää, tai joskus, vain harvinaista, tekijöilleen.

Eikä tietenkään yksinkertaista.

Hyvää loppukesää vieläkin.

Tanssiva Muumilaakso taas Hällässä alkaen tiistaina 21.9. klo 10.00.

Terveisin,
Samuli

On the Road Part 9: Espoo

2010-09-07T08:30:00.000+03:00

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Terve taas.

Tanssiva Muumilaakso lähtee keikalle etelään, elikäs Espooseen.

Jepjep.

ESPOON KULTTUURIKESKUS

LOUHISALI

PE 10.9 klo 10 ja klo 18

LA 11.9. klo 13 ja klo 16

TERVETULOA!

LIPUT JA LISÄINFO:

http://www.lippu.fi/PublishedService?pageID=9&itemcode=event_22723

On the Road Part 8: Moominvalley Revisited

2010-09-01T09:00:00.004+03:00

Photos: Samuli Roininen, Drawings: Students Rahola Primary School, Finland

Hallo.

Greetings from Shanghai. About the arts education.

When thinking of it, there must be hundreds of arts education curricular models which you can choose from. So, how to start?

I might be mistaken, but quite often when talking about arts education we tend to talk about drawing. We have used to the idea that the core discipline of Western art education is the practice of drawing, rather than performing arts as dance, theatre or music.

That may, however be about to chance. I believe, we are bound to get also dance into the schools curriculums.

Here above you can see two of the many drawings made by the students at the Rahola Primary School in Tampere, Finland.

Drawings were made this spring after the students saw the Dancing Moominvalley show at the Hällä stage. As a part of art educational project we also organized a work shop where in five 'shops' the students got to get a little closer of different characters in the show.

One of the core ideas in Toves work has been the individuality of her charachters. Then again, she wanted to emphazise the importance of beeing together. Of experiencing live together. Eather as a family. Or as a group of friends. Dancing together was one way to express the togetherness.

In the project we wanted to show how dance could give the students with such different backgrounds an equal chance to express themselves. This, we thought, could be the main theme also in the future Dancing Moominvalley works shops. - Different dynamics, different movements, all makings sense.

All of the students drawings were also seen at the DANCING MOOMINVALLEY - "In Search of a Synthesis" Symposium in Shanghai. It was a great chance to see them side by side with the digigraphies made of Toves original art work.

The idea in the symposium was to create a collective discuss the art of Jansson from various perspectives:visual, biographical, choreographic, academic and musical. Sirke Happonen, PhD as a chair and interviewer, we tried to open the process of making Dancing Moominvalley. We started by presenting the students drawings.

And eventually we were closing the panel with the idea of an importance of understanding your audience. Learning from your audience. That the arts education is also education for the artists, teachers and organications, not only for the children.

So, thank you, all of you who were participating at the Art & Education Case Rahola Primary School.

You were very much in our minds at the EXPO.

Samuli Roininen, choreographer, Dance Theatre MD

Greetings from the Shanghai Expo part 5

2010-08-24T11:00:00.008+03:00

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Hallo again.

Time for some dance news from Shangai?

Finland at EXPO 2010 writes:

MOOMINTROLL DANCED HIS 65TH BIRTHDAY AT THE SHANGHAI WORLD EXPO - Dancing Moominvalley at Shanghai EXPO celebrated Moominvalley and Tove Jansson's art in a splendid way

Dance Theatre MD, Tampere Art Museum Moominvalley, Heikki Mäenpää & Moominvalley Orchestra, Moomin Characters Ltd and Moomin Friends Association with their co-operators brought an example of Finnish culture aimed for the whole family to Shanghai Expo. Music and dance pulled the vast Chinese audience into their whirl, even though Moomins were a new acquaintance for most spectators. A happy surprise waited for some families which had the opportunity to learn a birthday dance in the dance workshops and perform it to Moomintroll.

The culture export project, produced as a part of Finland's culture programme in Shanghai Expo, got huge visibility in the programme of the Expo and also in Chinese Media. Crossmedia artwork's executive producer-scriptwriter Mr Heikki Mäenpää and choreographer Mr Samuli Roininen have a reason to be happy. Right after the first show of the dance theatre performance Dancing Moominvalley at Europe Square the production team received an invitation to perform their art in the World Leisure Expo in Hangzhou, China in autumn 2011.

http://www.finlandatexpo2010.fi/?99_m=1710&s=14

Very happy. And excited by all this.

Remember also that the performances continue in Tampere at the Hällä Stage in September from Tuesday the 7th at10 following the Finnish tournee.

You are very welcome.

With Warm Greetings,

Samuli Roininen, Dance Theatre MD

Kulttuuritekoja Osa1: Nukkuuko Muumi huonosti?

2010-08-20T10:37:00.003+03:00

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Moi taas.

Hyviä uutisia. Tanssiva Muumilaakso -esitykset jatkuvat taas pian Hällä -näyttämöllä!!

Niin. No, sekin(...) Mutta tiesitkö, että Voima-lehti on alkanut julkaisemaan sarjakuvasivuillaan vanhoja Muumi-strippejä?

Loistavaa!

Korrekti näkökulmakin löytyi.

Kuuntele tätä:

"Voiman tulevissa numeroissa julkaistaan sarjakuvaa, jossa kaiken halutaan pysyvän ennallaan ja jossa poliisi on ystävä. Vallankumous, taide ja journalismi on pantu viralta. Kehitystä tai demokraattisia uudistuksia ei kaivat ja töissä ei tarvitse käydä.

Silti jostain syystä eletään jatkuvassa yltäkylläisyydessä. Radikalismiin kyllästynyt silinterihattuinen perheenisä vaihtaa sanomalehden rakkausomaaneihin, koska minkään ei tarvitse muuttua."

Voima-lehden ensimmäisessä Muumi-stripissä Neiti Sananvapaus esittelee Muumeille radikalismin alkeita kouluvaltauksesta poliittisen palopuheen pitoon. Paljon on muumeilla tietenkin vielä opittavaa. Ollaan vielä kovin "Alhaisella anarkian tasolla."

Hanna Kuusela kirjoittaa Voimassa siitä kuinka vallankumous epäröimättä syö Muumilaaksossa lapsensa. Niinkö? Tässä se tarkoittaa Muumilaakson 'helppoutta' ja saavutettua 'tasapainoa'. On löydetty jotain, jota ei helpolla huojuteta. Onko Muumilaaksosta tullut Sveitsi?

Tove on ehkä kokenut olevansa taiteilijana toivottoman porvarillinen. Taiteilijalla on vain oivaltavan ironian taju kuitenkin aina ollut suurempi kuin poliittisen palopuheen tarve. Toven tuotannossa on kyllä anarkiaa. Se saa lukijan miettimään, ja itse yrittämään pientä sabotaasia, vaikka sitten vain boikotoimaan omia tuttuja tottumuksiaan. On puhuttu ulos ja uudelleen oppimisen taidosta. Olisiko tämä sitä?

Kuusela jatkaa:

"Muumit kun osaavat ivata muodin aallonharjoja ja korskeaa touhotusta. He kehoittavat pieniin seikkailuihin kohtuuden rajoissa ja muistuttavat modernien keksintöjen olevan usein huonompia kuin pussillinen esimodernismia.

Rivien välissä kai sanotaan, että Muumilaakso on mahdollinen vain, jos kukaan - silinteripäiset herrat mukaan lukien - ei tavoittele liikoja tai turhia."

Niin. Otamme käyttöön sananvapauden.

http://www.voima.fi/

Ensin on vain seikkailtava pikkuisen, jotta saa perspektiiviä ja sanottavalleen sisältöä. Vai?

Terveisin,

Samuli Roininen. Tanssiteatteri MD

Greetings from the Shanghai Expo part 4

2010-08-15T10:00:00.009+03:00

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Hallo again.

Beeing now back in Tampere the whole Expo week seems like an awfully big adventure. I am still a bit in doubt whether it actually happend or not. - Well, there happend alot. My reporting here is more of a diary put together afterwards. Fragmented and without a proper cronological order. A bit like Expo itself.

Looking back into the fotos here above I would reckon we managed to fit well into this carefully-thought picture of Finnish high-tech, culture and design. Making images and appearances seems to be an important task when it comes both to selling products or making people to come to see your show. - Or when trying to describe what beeing Finnish is all about. All those nationalities showing off. Showing off their best. I realized once more how the Moomin phenomenon has become one of the few truly big Finnish brands also known oversees. And how differently it all started.

Walking around the well-air-conditioned Finnish pavilion (for it actually forms a circle)Kirnu made me asking myself whether an actual dance performance could be seen as a designed object as is a well-known Finnish rocking chair. - I thought about the rocking chair and dance: If the idea of chairs success comes from fact that we see it everywhere (and in many different colours) how much of a 'value' of a choreography is coming from its repetition. Is a single performance less valuable than a piece that sells hunderds? Can you build a strong brand without a repetition? A 'successful'choreographer has to create repetitiosly pieces that reclaim their promise. So then eventually, if it works, a strong brand becomes a promise of high quality, what ever that means in arts.

Naturally, a well designed choreography differs from a well-designed rockings chair in many ways. The most relevant difference might be the fact that we cannot own a performance the way we can own a chair. Though, we seem to enjoy sitting in a rocking chair a bit same way than we enjoy a dance performance. We experience it. How it moves. It involves us.

But back to the original question of making brands and products. It's clear that a true value in dance has to be elsewhere, not in its repetition. But could we learn something about commercial image building and marketing? Would we eventually know how to apply it into dance without loosing its 'artistic integrity'(and why does this sound so easily a bit phony?) Would 'better' marketing make dance easier approachable? Or just better dance? Better dancers? Better audience? And better how? That's a bit of a downer.

To sum it up I admit that Moomins meeting contemporary dance might be here a bit of an extreme example. And an Expo World Exhibition an extreme environment.

But there could be also a lesson to be learned in there.

Samuli Roininen, Choreographer, Dance Theatre MD
from the Shanghai World Exhibition 2010

Greetings from the Shanghai EXPO part 3

2010-08-11T15:05:00.002+03:00

Ni hao. Today is the final show of the Dancing Moominvalley at Shanghai EXPO. What a thrill the whole trip has been! Over two thousand people have already seen us on stage and on different events including the concerts, workshops and other stuff we've offered them, so after today's performance it will raise up to three thousand. That's something huge!

We've been in Shanghai and Hong Kong media, number of Chinese web magazines, and the EXPO organisation has given us the highlight position on their own event calendars three days on a row which is extraordinaire.

We'll give you the photos and other stuff including links next week, tomorrow we'll enjoy the well earned day off in Shanghai as the plane takes of early on Friday morning and takes us back to Finland.

Written on Wednesday 11th of August 2010 at 17:30 PM Shanghai time

Greetings from the Shanghai EXPO part 2

2010-08-10T11:47:00.003+03:00

Ni hao. Yesterday we had the first full performance of the contemporary dance piece Dancing Moominvalley on the Europe square. And hooray, nobody fainted! Although the dancing in the furry costumes, as I was told, was truly sweaty and exhausting. Luckily for us, the sky was cloudy so the stage wasn’t so hot as we anticipated. Some thousand spectators gathered to see the show!

Today we’ve already had the symposium called In Search of Synthesis. Sirke Happonen, Ph.D., who has made her thesis citation on the image, word and movement in Tove Jansson’s work, held a lecture about the illustrations and the dance in them.

The lecture was followed by Sophia Jansson’s, Tove’s niece‘s memories of her aunt, who really loved to dance even on rocky cliffs on a Haru island and without any music. The whole artistic group then gathered to discuss the different perspectives on the subject. Samuli, the choreographer, told how he started to sketch the characters and their own typical way to move. We learned that Snufkin is more like a contemporary dancer as Mama and Papa are more like ballroom dancers! Then the visualist Carmela Wager told about the challenges a costume designer faces when she is supposed to make the costumes wearable, dansable and yet autenthic looking.

As part of the whole project there is also an educational branch. Some elementary school pupils from Rahola school in Tampere attended a workshop where they had the opportunity to experience the dance of the moomins themselves. They also saw the dance piece and attended the art exhibition in the Moominvalley of Tampere Art Museum. After he workshop they draw ‘Happy birthday’ cards for Moomin and the cards were presented in the symposium side by side with Tove’s original art.

Today the weather is a lot hotter than yesterday, but the forecast also says there might be thunderstorms on the way, so again I’m asking you to keep your fingers crossed for us!

Written on Tuesday 10th of August at 16 PM Shanghai time

Greetings from the Shanghai EXPO part 1

2010-08-09T13:14:00.002+03:00

Ni hao. Wow. Here we are, in the World EXPO 2010 in Shanghai, China. The EXPO area is huge and crowded and humid and so is the city itself.

We arrived on Sunday morning and got to EXPO for a rehearsal. Today we've already opened the digigraphie exhibition of Tove Jansson's art by the Moominvalley of Tampere Art Museum and celebrated the 65^th birthday of Moomintroll (which is the same day as the birthday of the late artist, 9^th of August). The characters have made appearences inside and outside of Kirnu, the Finnish pavillion in the EXPO.

Later today we'll have the first whole performance as the contemporary dance piece Dancing Moominvalley will take over the stage on Europe Square. Wish us luck! The hot and humid weather is very challenging for the dancers, but nevertheless we'll put up a mighty show. We also made the cover of the daily EXPO Events Chedule so we're expecting a good crowd.

Monday 9^th of August at 4 pm Shanghai time

On the Road Part 7: Travelling Miles

2010-08-07T11:05:00.004+03:00

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Hallo again.

Heading for the whole day travelling all away to China. That is a lot of miles ahead.

Yep. Today we are finally taking off for the Shanghai Expo 2010 performances.

http://www.finlandatexpo2010.fi/uutiset_ja_tapahtumat/?68_m=1674

Keep reading the Dancing Moominvalley blog. We try to update the happenings in real time. From Shanghai.

See you soon again.

Samuli, Dance Theatre MD

Havaintoja esiintymisestä Osa 1: Kosketus

2010-08-06T10:51:00.009+03:00

Photo: Ari Ijäs, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Päivää.

Tapahtumien yön tanssit takana. Kiitokset niistä.

Kurkistuksia.

Ja muutama ajatus. - Kosketuksesta.

Mietin kuinka lähelle yleisöä pääsee.

Ajattelen, että esiintyjänä olisi tottunut katsottavana ja kosketeltavana olemiseen. Olla sitä rutiinilla.

Näiden hahmojen saama ihailu ja hellyys tuntuu hämmentävän esiintyjää.

Yleisö harvoin koskettaa näin kirjaimellisesti. Ja hellyys, jos se on hellyyttä, kohdistuu johonkin tuttuun ja turvalliseen, ei esiintyjään itseensä.

Tai että miten esiintyä, kun katsoja on sokea, ja olet itse mykkä?

Sitä koskettaa. Muumin kuonoa on hyvä koskettaa. Siitä sen tunnistaa.

Vai olisiko sitä voinut tanssia hetken yhdessä?

Sitäkö tämä on?

Tampereen Teatterikesästä.

Samuli Roininen, Tanssiteatteri MD

Kielellisiä Part 4: Fantasy Reading

2010-08-02T09:00:00.003+03:00

Hallo.

The Tampere Theatre Festival is getting started this week. Did you know?

http://www.teatterikesa.fi/in_english/

Also The Great Nocturnal Happening is arriving to town on the 5th of August.

So, be aware while walking the Hämeenkatu. You might run into the dancing moomins. That is Thursday. Starting around at 4pm.

I suppose it might be Little My leading the whole bunch towards the Moominvalley.

What else? There is definitely fantasy in the air.

*****

Have you ever heard of the Transcript?

"Transcript is a bi-monthly review of books and writing from around Europe. Its aim is to promote quality literature written in the 'smaller' languages and to give wider circulation to material from small-language literary publications through the medium of English, French and German."

In Transcript I found an article by Sirke Happonen, 'Pictures that give wings to fantasy: the relationship between illustration and text in Tove Jansson's Moomin books'.

http://www.transcript-review.org

(An article by Sirke Happonen, Translated by Thomas Warburton.)

Listen to this:

"The distinctiveness of the Moomin books is largely due to the marriage text and picture, and the tension between illustration and storyline. "

"The collaboration between word and picture achieves Jansson's view of the relationship between illustration and text: the task of illustration is to continue the fantasy, not to restrict it."

I keep reading, "(...)the task of illustration is to continue the fantasy, not to restrict it." As is the task of contemporary dance. Dance leaves a great deel for the audiences own fantasy, in both 'misreadings' and 'understanding'. Whatever they may be.

One more thing about Transcipt:

"Transcript is published by Literature Across Frontiers, the European programme for literary exchange and policy debate, with the support of the Culture 2000 programme of the European Union. Literature Across Frontiers operates through partnership with a network of literature and translation organisations."

So, greetings from Tampere. On our way to Shanghai.

Samuli Roininen, Dancer-choreographer, Dance Theatre MD

Letters Part 2: Secrets of the Sands

2010-07-28T18:12:00.003+03:00

Photo: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Hallo.

About the importance of corresponding.

You still remember me finding a review by Leona R. Wisoker? And me writing a letter to this book critic and author of a recently published "Secrets of the Sands"?

No? Well, I did.

Leona wrote me back. And she is still having her Moomin books with her.

She says: "Yes, I still have my collection of Moomin books; in fact, I've added to the collection since I wrote that review! There is a series of Moomin comic-strip books (graphic novels) by Tove Jansson that I've been collecting as money permits, and I love them as much as I do the text books."

Though, she writes she has not got a time to start studing a new language. Meaning Finnish. - I know, I wanted to pick up the Italian(...)

Anyway.

Leonas book can be found through http://www.amazon.com, through http://www.bn.com, or your local independant bookstore can order it (Also Leonas recommended option! If we want to support small businesses and independent bookstores).

So, I did start her new book. And for what I have read I can warmly recommend it.

Sunny greetings!

Samuli Roininen, Choreographer, Dancing Moominvalley

On the Road Part 6: The EXPO PROGRAMME

2010-07-24T15:00:00.007+03:00

Photo: Dance Theatre MD/Samuli Roininen © Moomin Characters

Hi there,

(This is Surprise. Don't tell this to Moomintrol!)

Happy to announce the Dancing Moominvalley Programme at the Expo 2010 in Shanghai.

Coming up three shows, concerts, an exhibition, a seminar, plus some getting-together's and artist meetings.

Have a look at the programme:

EUROPE SQUARE

DANCING MOOMINVALLEY Shows 9.-11.8.2010

Dance Theatre MD:

DANCING MOOMINVALLEY

MONDAY THE 9THE OF AUGUST AT 19PM
TUESDAY THE 10 OF AUGUST AT 19PM
WEDNESDAY THE 11 OF AUGUST AT 19PM

Choreography by Samuli Roininen Music by Heikki Mäenpää

Based on Tove Jansson’s book "The Tales from the Moominvalley", The Dancing Moominvalley is a family dance adventure that begins with Snufkin’s search for his missing spring tune. The versatile Dancing Moominvalley ensemble leads the audience into a magical place of searching, learning and life’s little and big wonders.

The performance opens Jansson's well known themes: invisibility, otherness and difference. Visually spectacular, fully composed contemporary dance piece for the whole family has a new approach to the moomins but the themes are familiar to all of us who have read the books.

A part of the project ”Dancing Moominvalley Shanghai Expo" is featured in the Finnish cultural program at EXPO 2010 cultural export plan. The piece for the whole family celebrates Moomintroll ́s 65th Anniversary.

50 min. (no intermission), six dancers, one musician, two technicians, video projection Produced by: Dance Theatre MD & Harjula Production Ltd with Tampere Art Museum, Moominvalley and EPSON, Premier 2010 , Performance Rights: Finnish Dramatists Union, © Moomin CharactersT

*****

MONDAY THE 9THE OF AUGUST AT 13PM
TUESDAY THE 10 OF AUGUST AT 13PM
WEDNESDAY THE 11 OF AUGUST AT 13 PM

Heikki Mäenpää & MOOMINVALLEY ORCHESTRA with Dance Theatre MD:

MUSICAL LANDSCAPES FROM DANCING MOOMINVALLEY
-Concerts for the Whole Family

Composed and created by: Heikki Mäenpää Music and movement inspired by the Art of Tove Jansson. What will happen when Snufkin plays his harmonica and his best friend Moomintroll playes the double bass? That will be seen when Moomin Family and their friends sing and dance with the musicians and the audience.

25 min. (no intermission), eight singers, musicians and dancers, two technicians, Produced by: Harjula Production Ltd & Dance Theatre MD with Tampere Art Museum Moominvalley, Performance Rights: Finnish Dramatists Union, © Moomin CharactersTM

Also have a look at the Sharing Inspiration Blog: http://www.sharing-inspiration.com/2010/08/moomintrolls-65-the-birthday-party-will-be-danced-in-shanghai-expo-on-august-9th-11th

***

SEE YOU IN SHANGHAI!!

Samuli Roininen, Dance Theatre MD

On the Road Part 5: Shanghai

2010-06-21T16:28:00.001+03:00

Moi.

Jäämässä kesälomille.

Tarkistin tässä vielä, mitä wikipedia kertoo Shanghaista.

Kuuntele tätä:

"Shanghai (上海, pinyin shànghǎi, shanghainkiinaksi [zaŋhɛ]; vanha suom. latinaistus Šanghai[1]) on Kiinan suurin kaupunki ja yksi sen neljästä maakuntatasolla itsehallinnollisesta kunnasta.

Kaupungin kehitys viime vuosikymmeninä on tehnyt siitä yhden tärkeimmistä talouden, kaupan, rahoituksen ja viestinnän keskuksista Kiinassa. Kaupungissa rakennetaan enemmän kuin missään muualla maailmassa. Kaupunki pyrkii kosmopoliittiseksi maailmankaupungiksi houkuttelemalla mm. maahanmuuttajia ja kulttuuria.

Kaksi kirjainta sanassa Shanghai tarkoittavat kirjaimellisesti ’ylös/yläpuolella’ ja ’meri’. Tämän nimen varhaisimmat havainnot tehtiin Song-dynastian aikana, jolloin joen luona oli jo kylä nimeltä Shanghai. On epäselvää, mistä nimi tuli ja miten se tulisi tulkita, vaikka kirjallisuus esittää yleensä ajatusta ’meren päälle’. Kiinaksi Shanghai lyhennetään Hù (滬 tai 沪) ja Shēn (申)."

Meren päällä.

Kesää.

Terveisin,

Samuli

Kielellisiä Osa 3: Sama kiinaksi

2010-06-16T09:00:00.006+03:00

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Hei vaan.

Kirjoitin tässä taannoin Scema Magazinen artikkelista, ja lehden tavoitteesta ylläpitää monikulttuurista toimituksellista linjaa. - Siis monikulttuurisuuden.

Vai kulttuurien välisyyden?

Mikä sitten olisi ero monikulttuurisuuden ja kulttuurien välisyyden(...) niin, ero niiden välillä?

Scema Magazinen mukaan ero on siinä, että kun puhutaan kulttuureista ja niissä elävistä ihmisistä, koemmeko me olevamme kulttuurien välissä, siis loppuen lopuksi aina matkalla jonnekin. Välitilassa.

Vai olisiko niin että meitä ympäröivät kulttuurit oikeastaan sekoittuvat meissä. Meiksi. Näin ollen voisimme hylätä ajatuksen 'kulttuurien välisyydestä' ja tavoitella 'monikulttuurisuutta'.

Kulttuuria meissä. Ei meitä kulttuurien väleissä.

Pieni ero tietenkin, mutta näkökulman vaihto on tässä merkittävä.

Lehti kirjoitti näin:

We're not "caught between cultures", but moving through them. We're not hybrids or simply bi-racial. We're more complicated than that. If anything we're "blended".

http://www.schemamag.ca/about/

Helsingin Sanomissa taas oli tässä taannoin mielenkiintoinen juttu Svenska Teaternin vetämästä projektista Shanghaissa. Siitä, kuinka me pikkuhiljaa sekoitumme.

Kuuntelepa tätä:

MUUMIT TÖRMÄSIVÄT KIINAN SENSUURIIN

Kiinalaisviranomaiset vaativat Shanghaissa esitettävän näytelmän tekevän selvän eron hyvän ja pahan välille. Suomalaisohjaaja kieltäytyi vaatimuksista.

(Petteri Tuohinen HS, 24.4.2010)

Toukokuussa Shanghaissa ensi-iltansa saava näytelmä Muumipappa ja meri on herättänyt epäilyksiä Kiinan sensuuriviranomaisissa. Svenska Teaternin ja kiinalaisten näyttelijöiden yhteistyössä Shanghain maailmannäyttelyn oheen tekemä näytelmä on saanut viranomaisilta hyväksynnän, mutta siihen on vaadittu muutoksia.

"En ole suostunut muutoksiin", sanoo näytelmän ohjaaja Anneli Mäkelä.

Sensuuriviranomaiset ovat arvostelleet sitä, ettei näytelmässä tehdä selvää eroa hyvän ja pahan välille. Tarinassa esiintyvä Mörkökin on omalla tavallaan hellyttävä ja ymmärrettävä.

Mäkelän mukaan asioiden muuttaminen selvästi hyväksi tai pahaksi olisi romuttanut kirjailija Tove Janssonin kirjojen maailmankuvan.

Mäkelä arvelee näkemyserojen johtuvan maailmankatsomuksellisista eroista: Kiinassa yksilö on alistettu uhrautumaan yhteisön edestä, kun taas näytelmässä individualistinen Muumipappa lähtee etsimään itseään ja elämänsä tarkoitusta saarelta.

"En yhtään epäile sitä, että kiinalaisten on vaikea tajuta tällaista suomenruotsalaista hippelishii-maailmankatsomusta."

Kiinalainen teatterinjohtaja Xia Xiaoxue ymmärtää sensuuriviranomaisia. Kulttuurierot Suomen ja Kiinan välillä ovat suuret.

"Kiinalaisen opetusperinteen mukaan vanhemmat ja opettajat kertovat lapsille, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Näytelmässä hahmoilla on kuitenkin omat luonteensa, eivätkä he ole kaikki selvästi hyviä tai pahoja", Xia ihmettelee.

Pikku Myytä esittävä näyttelijä Zhang Jing selittää kiinalaisten vaikeuksia ymmärtää muuminäytelmää sillä, että kiinalaiset näytelmät ovat yksinkertaisempia ja tarinat ennalta-arvattavampia.

"Ei se ole kuitenkaan niin paha, vaikka kiinalaiset eivät tätä ymmärtäisi. Heille voi näytelmän jälkeen herätä kysymyksiä, ja se on myös tärkeää."

"Ei se ole kuitenkaan niin paha, vaikka kiinalaiset eivät tätä ymmärtäisi(...)"

Niinpä. Entä, jos ymmärtämisen sijaan herääkin toive ja pyrkimys ymmärtämiseen? Ja kysymiseen.

Itseltään kysymiseen. Ja miksei aloittaisi vaikeimmasta: Mikä on hyvää, ja mikä pahaa? Ja jatkaisi siitä kysymykseen: Mitä minä olen?

Minä itse?

*****

Ja lopuksi vielä tärkeä kysymys. Ehkä se tärkein:

Entä mitä mahtaisi Muumipappa tehdä, jos hän eksyisi nyt Kiinaan.

"Tuskin hän ajattelisi suuria sosiaalisia muutoksia, vaan yrittäisi ehkä tehdä jotain pientä hyvää omantuntonsa helpottamiseksi. Muumimamma sen sijaan varmaankin perustaisi jonkin köyhien avustusjärjestön", Mäkelä sanoo.

(Petteri Tuohinen, HS 24.4.2010)

Ajattelemisen aihetta, monikulttuurisuudesta, ja kulttuurien välisyydestä, myös niiden välitiloista.

Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiva Muumilaakso

On the Road Part 4: Sharing Inspiration

2010-06-14T09:05:00.006+03:00

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Hallo there.

How to inform people about a happening, which is as large and multidimensional as the EXPO World Exhibition? That is a good question.

Well, you could start by checking the Sharing Inspiration blog.

Sharing Inspiration blog, echoing the name of the Finnish Expo theme, shares the highlights of the cultural program in Shanghai. The blog informs about upcoming cultural events and reports from Shanghai through texts, pictures and videos.

"Finland Day on the 27th May presents Finnish culture with more than a hundred artists performing in four different venues of the Expo area. The Finnish National Ballet will perform at the Music Club venue of the Expo Performance Center, with performances of Finnish folk music, jazz, circus arts and dance."

Read more about the Finland Day at the Expo:

http://www.sharing-inspiration.com/

And let's have a Great Summer wherever we are.

8 more weeks before Dancing Moominvalley takes a flight for Shanghai.

Samuli Roininen, Dancer-choreographer, Dance Theatre MD

'Dancing Moominvalley' op de Expo 2010 | Radio86

2010-06-02T18:10:00.006+03:00

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Hallo.

Some of this following may sound a bit, well, Dutch, so don't hesitate to ask for the translation. You find it, I believe. At the Radio86.

Dus.

Heel Goede Middag iedereen die ook een beetje Nederlands kan lesen.

Gisteren heb ik iets heel leuks en besonderes gefonden. Namelijk en interview van Heikki Mäenpää, die eigenlijk in Nederlands vertaald was.

Wat gezellig!!

Luister maar.

'Dancing Moominvalley' op de Expo 2010

Het is geen geheim dat China tientallen miljoenen bezoekers verwacht voor de wereldtentoonstelling in Shanghai. Wat wel een geheim is, is dat de bezoekers van het Finse paviljoen de kans hebben om een optreden met de naam 'Dancing Moominvalley' te aanschouwen. Een dansproductie gebaseerd op Tove Jansson's boek 'The Tales from the Moominvalley'.

De choreografie is in handen van Samuli Roininen en de muziek is gecomponeerd door Heikki Mäenpää. Radio86 sprak met hem.

“Meer dan 20 jaar geleden ontving ik een telefoontje. Ik was op dat moment werkzaam in het theater als muzikant en componist en een vriend vroeg me of ik de harmonica kon spelen. Op dat moment speelden zij hun eerste Moomin stuk in Tampere met de naam “Who Will Comfort Toffle?” En zij vroegen mij de muziek te componeren. Nu, 21 jaar later, heb ik voor vele toneelstukken de muziek geschreven en de rol van Snufkin, één van Moomin's beste vriend, vertolkt.”

“In meer dan 40 verschillende landen zijn ze al behoorlijk populair. Moomins zijn dan ook erg bijzonder. In november was ik twee weken in Washington. Ik gaf een aantal concerten met Moomings op het podium. Daar zijn ze nog relatief onbekend maar na die twee weken hadden ze een hoop nieuwe fans.”

Volgens Tove Jansson zijn de Moomin boeken fantasie verhalen voor kinderen. Maar Heikki geloofd dat de Moomin shows op zowel kinderen als volwassen zijn gericht.
“Het is gemaakt voor beide. Hier in het Tampere Art Museum hebben we een Moominvalei en wat opvalt is dat bezoekers veelal jonge volwassenen van verschillende landen zijn. Eén van mijn vrienden die de tentoonstelling voor het bezocht zei dat Jansson haar eigen wereld gecreëerd had.”

He explains how the moomins manage to touch both the adults and the children.

Wat else. Dat dit alles heel spannend is.

Leuk toch.

(http://nl.radio86.com/shanghai-world-expo-2010/radio86-shanghai-exclusief/5103/dancing-moominvalley-op-de-expo-2010)
Auteur: Aurelijus Briedis
Vertaler: Maarten van Rijn
Interviewer: Aurelijus Briedis

And the English translation: (http://www.radio86.co.uk/shanghai-world-expo-2010/radio86-shanghai-exclusive/14291/dancing-moominvalley-is-going-to-the-shanghai-expo)

Samuli Roininen, Dance Theatre MD

Tiedotustilanteita Osa 7: Purku

2010-06-01T09:35:00.004+03:00

Moi.

Ympäristöt näyttävät niin erilaisilta, kun näkökulmaa, tai valoa hieman käännnetään.

Niin mitä oikein näemmäkään?

Puretut lavasteet. Paloina.

Blue screenin rullattuna, tarpeettomana pois rullattuna. Piilossa.

Mihin sitä oikein tarvittiinkaan?

Tietenkin ihan normaalia. Tällainen purku.

Merkki siitä, että aika kuluu. Asiat etenevät.

Silti kuitenkin jotenkin, enpä tiedä, surullistako sitten?

Vaiko osoitus siitä että se ?????

Että jotain uutta alkaa muodostua tilalle.

Ja että asiaan palataan.

s

Mediaseurantaa Osa 8: Ethnic Cool

2010-05-27T16:42:00.001+03:00

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Moi taas. Kaksikielisesti.

Hallo there.

Schema Magazine. Sanooko mitään? Heard of it?

Kyseessä on kanadalainen verkkojulkaisu, joka näkee itsensä uuden globaalin valtavirtakulttuurin ilmiöiden esiintuojana, eräänlaisena kulttuurinavigaattorina, jonka johtoajatuksena on monikulttuurisuuden vahvistaminen.

"Like you, we belong to no one tribe. You're naan, adobo and bubble tea. You are comfortable in your skin and comfortable with other skins marching to the beats of their own drums. Or tablas. Or djembes. Constantly moving, your life is about bursting through ceilings and taking diversity with you."

(http://www.schemamag.ca/about/)

Let's read some more:

"Over the past six years we've tried really hard to describe what Schema Magazine is all about. We've used various descriptions—even had to create new terms like ethnic cool.

To be honest, we've never been satisfied.

The thing is, the identity we are trying to express, is new. We know intuitively what we mean, but we don't yet have the popular language or the concepts to really describe it. In fact, that's why Schema Magazine is so necessary: we've been stuck using 1970's language and ideas to talk about our fluid and complexly multi-ethnic, multi-cultural and sometimes transnational identities.

We're not "caught between cultures", but moving through them. We're not hybrids or simply bi-racial. We're more complicated than that. If anything we're "blended." So here's another attempt.

Schema Magazine is a blend of pop-culture and identity, from the perspective of being 1.5-, 2nd-generation and beyond."

*****

Schema Magazinesta löytyi myös hauska juttu (Tags: Books , Design , Ethnic Cool , Europe , Urban) muumeista otsikolla:

Moomin Valley Mania: Live in a Fairy Tale
By Joy Inae Kim

Hän aloittaa näin:

"In 1945, in the midst of World War II, Swedish-speaking minority Tove Jansson, of Finland began to write and illustrate the cheerful Moomin Valley series. The story features white trolls (in actuality, they're hippopotamuses) that reside in a beautiful Finnish forest."

Hän jatkaa ja kertoo venäläisestä interiöörisuunnittelijasta, Maria Yaskosta, joka on suunnitellut Muumilaaksosta inspriroituneen huoneen. - Mielestäni aika kitschin tosin(...)hallitusti sitä tietenkin.

"(...)created by Russian interior designer, Maria Yasko who felt the desire to honour and depict the whimsical fantasies of a wonderful Finnish artist/writer named Tove Jansson. But Yasko wasn't the first to honour the Moomin Valley tales."

Mitä muuta?

"What else? Her (Tove Jansson) book has been adapted into television and film and has even inspired a museum known as The Moominvalley of the Tampere Art Museum. The Moomin characters were placed on airplanes: Finnair MD-11, a Russian rock group named themselves after them: Mumiy Troll, and to put the cherry on top of a long list, Moomin has its own Moomin World. That's right, it's an entire island- it's a WORLD!"

*****

"If anything we're "blended." - Vaikuttavaa.

I got interested.

One thing, though(...) Moomins are NOT, I repeat, they're NOT any hippopotamuses.

Samuli Roininen, Dancer-choreographer, Dance Theatre MD, Finland

Reflections Part 1: AwfullyBIGBLOGadventure

2010-05-22T11:55:00.002+03:00

Photo: Ari Ijäs, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Hallo there,

One of the most rewarding things in writing a blog has been, maybe a bit surprisingly aswell, visiting other blogs.

I have learned alot while sharing what I have learned.

*****

Other day I visited a blog called Awfullybigblogadventure. By lucky coincidence, I found a text writen by Leslie Wilson starting by finding resemblances between Toves True Deceiver novel and the moomin books.

Listen to this:

REFLECTIONS ON TOVE JANSSON
BY LESLIE WILSON

He starts:

"(...)But I was interested to read, in Ali Smith’s introduction to the novel, that the Moomins are ‘a community of big-nosed, inventive, good-natured beings who survive the storms and existentialisms of a dark Scandinavian winter by simply being mild, kind, inclusive, and philosophical."

I would like to add, - "and essentially fysical". Are moomins. Though, I love this idea of surviving the "existentialisms of a dark Scandinavian winter". Sounds so bitter sweet. I reckon we Scandinavians keep ourselves warm simply by jumping up and down. Or we dance(...)

I am interested to read some more:

"(...)reading The True Deceiver, it struck me that there was more than a passing resemblance between it and the children’s books."

He continues and takes Fillyjonk as an example:

"When I think about it, it’s usually fillyjonks who fall prey to such horrors. Like the one in Moominvalley in November, who almost kills herself cleaning her windows. They also have moments of blinding illumination about what really matters – not the belongings that have previously circumscribed their lives, and sometimes not the people they used to revere or the things they thought they liked."

And eventually Wilson sums it up:

"I do think the Moomins were maybe one of the most important children’s books I read, I still adore them. I’ll read anything I can get hold of from Jansson. And if anyone wants to join me in demanding a reissue of her memoir Sculptor’s Daughter, please email Sort of Books as I’ve done and ask them to publish it!"

http://www.awfullybigblogadventure.blogspot.com/2009/12/reflections-on-tove-jansson-by-leslie.html

I wrote a comment on this text I much liked and agreed:

Hi there,

I too am a great admirer.

Toves moomin characters are incredible fysical and she has been very precise when actually writing her characters to dance. Whether it was just crawling on the beach or dancing mambo with a king, she knew excatly what she wanted to expres with the movements.

This is what I have been trying to study while re-reading Toves Tales from Moominvalley during these last two years.

I work as a choreographer here in Finland. We have just recently premiered a contemporary dance adaptation based on Toves Tales from Moominvalley. And we are thrilled about it.

As a devoted reader You might be at first shocked by the very idea of turning Toves extraordinary beautiful tales into the contemporary dance theatre. But I believe we have managed to bring up something very profound and relevant at Toves work. - The very fysicality of these characters. The way they move. The dances they dance. The individual body languages. This all has been an enormous adventure and a great pleasure for the whole Dancing Moominvalley team.

Eventually we found out that Moomins are quite excellent and versatile dancers.

We'll see. I have read the Sculptor’s Daughter only in Finnish, but do agree they should publish it in English aswell.

Hope reading more soon again.

Samuli Roininen, Dancer-choreographer, Dance Theatre MD

Performances autumn 2010 and tickets

2010-05-20T13:41:00.003+03:00

September
Tue September 7th at10
Wed September 8th at 10
Tue September 21st at 10
Tue September 21st at 18
Wed September 22nd at 10
Wed September 22nd at 18
Sat September 25th at 11
Thu September 30th at 18

October
Sat October 2nd at 14

November
Sun November 21st at 14
Tue November 23th at 18
Wed November 24th at 10
Wed November 24th at 18

Tickets: adults 15 euros, children under 15 years 8 euros, group ticket (10 tickets or more) à 8 euros, family ticket (five tickets) 50 euros.

Reservations: tel. +358 10 43 93 430, liput@tanssiteatterimd.fi

Tickets also available via Piletti.

Esitysajat syyskaudella 2010 sekä liput

2010-05-20T13:37:00.001+03:00

Syyskuu
Ti 7.9. klo 10
Ke 8.9. klo 10
Ti 21.9. klo 10
Ti 21.9. klo 18
Ke 22.9. klo 10
Ke 22.9. klo 18
La 25.9. klo 11
To 30.9. klo 18

Lokakuu
La 2.10. klo 14

Marraskuu
Su 21.11. klo 14
Ti 23.11. klo 18
Ke 24.11. klo 10
Ke 24.11. klo 18

Liput: aikuiset 15 euroa, lapset alle 15 vuotta 8 euroa, ryhmälippu (10 lippua tai enemmän) à 8 euroa, perhelippu (viisi lippua) 50 euroa.

Varaukset: puh.+ 358 10 43 93 430, liput@tanssiteatterimd.fi

Lippuja myy myös Piletti.

Kielellisiä Osa 2: Leikin ideasta

2010-05-18T13:02:00.010+03:00

Kuvat: Samuli Roininen

Moi vaan. Kevättä!

Meneillään tämän kevään viimeiset Tanssivat Muumilaaksot.

Mihin me olemme tulleet?

Sitä alkaa miettimään, mitä olemme tehneet.

"Hyvä, että alkaa, sillä jos ei mieti, tekee vain sitä, mitä odotetaan tehtävän. Ei oikeastaan näe itsensä ja muiden välistä eroa. Ei näe olevansa vapaa yksilö. On kuka-tahansa. Ja on ei-kukaan."

Näin Jukka Laajarinne...

Olla Ei-kukaan. Niinkuin Ötökkä Kevätlaulun alussa? Olla keskeneräinen, nimeämätön. Ja sitten tulla omaksi itsekseen.

Leikkimällä.

Niin alkoi leikki ja työ, ja se näyttäytyi mielekkäänä ja merkityksellisenä. Se toi mukaan tunteet, ajattelun ja muistin. Kaikki merkittäviä, silloin kun jakaa tilaa toisen kanssa.

Leikki syntyy siis yhteisöllisyydestä.

Ötökälle ja Nuuskamuikkuselle leikki on sosiaalinen tapahtuma.

Ongelmanratkaisua.

Tanssin tavoin puhuttu tai kirjoitettu kieli on ajattelun työkalu. Tämänhän me tiesimme. Sanotaan, että leikki ja kieli ovat yhteydessä mielikuvitukseemme, joka mahdollistaa abstraktin ajattelun. Leikki mahdollistaa yhdessä olemisen ja kokemisen. Kieli taas on työkalu yhteiseen pohdintaan, kysymyksille ja ääneen pohdintaan. Tanssivan Muumilaakson yleisössä se näkyy mukana tanssivissa ja ääneen tilanteita ja omia tuntemuksiaan kommentoivissa lapsissa. Aikuinenhan ei näin enää kerran opittuaan reagoi.

Onko tanssi yhdenlaista leikkiä? Onko tanssi tanssivan ihmisen tapa tulla omaksi itsekseen?

Niin että olemmeko me onnistuneet tässä? Kun kirjoitin kerran näin:

”Ajatus siitä, että tuodaan esiin esittämisen ja luomisen metatasot; projisointien viiva sekä pinta (vai syvyys?), johon hahmot välillä/lopulta ’katoavat’ ja kuvissa kulkevat katsojasta poispäin. - Ajatus paluusta johonkin aiempaan tilaan, jota Jansson itse kutsuu ’Moominvalley Revisited’. Tällöin päästämme esittämämme hahmot ’irti’, ja jäämme itse tähän todellisuuteen; näyttämöllä joukko ihmisiä, jotka paljastavat /saavat omat kasvonsa.”

Olemmeko? Saaneet näyttämöllä omat kasvomme? - Välin tuntuu, että olemme. Ja toisinaan tuntuu siltä, että olisimme voineet mennä vielä pidemmälle. Päästää hahmot irti. Kirjaimellisesti. Olisimme voineet vastata siihen kysymykseen, miltä tuntuu käydä Muumilaaksossa, ja sitten tipahtaa sieltä pois.

Laajarinne jatkaa Ti-ti-uusta, ja leikin ideasta. Idean merkityksellisyydestä. Siitä, kuinka tärkeää on tajuta, mihin ryhtyy, tajuta leikin idea. Tajuta se itse.

"Vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan, kuten sanonta kuuluu. Tällä ei tietenkään tarkoiteta aktiivista uimista vaan ajelehtimista. Myös epäaidosti ajatteleva ihminen ajelehtii. Hän ei todella elä, kuten Ti-ti-uu kuvasi vanhaa olemistapaansa, ja siksi häntä voidaan verrata kuolleeseen kalaan. Hän antaa myöten ulkoisille voimille ja muuttuu niiden osaksi. Hän uskoo olevansa surkea rääpäle, jos sarkastinen täti antaa niin ymmärtää. Hän leikkii ymmärtämättä leikin ideaa, koska toiset pyytävät häntä leikkimään."

(Jukka Laajarinne, Muumit ja olemisen arvoitus 2009 WS Bookwell Oy)

Nähdään taas ihan pian.

Hällässä hellesää.

Samuli

Mediaseurantaa Osa 10: Kulttuuri A & T Näkymättömästä lapsesta

2010-05-16T11:24:00.012+03:00

Moi vaan,

Kiitokset vaan kaikille tämän viikon Tanssivan Muumilaakson esityksissä ja Museoiden yössä mukana olleille.

Hieno viikko!

Myös radioaalloilla ollaan kuultu kaikenlaista.

Kuunnelkaapa mielenkiintoinen, perinpohjin aihetta avaava ajankohtaisohjelma Kulttuuri A & T:

"Kerromme Kansainvälisen Tanssin päivän gaalasta Martinus-salissa Vantaalla 24.4. ja tamperelaisen Tanssiteatteri MD:n Tanssiva Muumilaakso-esityksestä (Tikkurilan lukion auditoriossa 28.4. klo 10.00, koreografia Samuli Roininen ja musiikki Heikki Mäenpää) sekä Jukka Laajarinteen kirjasta Muumit ja olemisen arvoitus."

(Ohjelmanumero 15.)

"Kulttuuri A & T on taiteen ja kulttuurin ajankohtaisohjelma.

Lähiradiossa vuodesta 2003 torstaisin klo 13 ja uusinnat lauantaisin klo 16.

Anja Lanérin ja Tapani Sihvolan toimittamassa Kulttuuri A & T ohjelmassa paneudutaan kulloiseenkin teemaan puoleksi tunniksi kerrallaan. Aiheina ovat pääkaupunkiseudulla ja muualla Suomessa ajankohtaiset kulttuuritapahtumat, teatterin, musiikin, elokuvan, oopperan, tanssin, kuvataiteen ja kirjallisuuden alueelta."

Kuunnelkaa kun ehditte.

Terveisin,

Samuli Roininen

Radio KSL: http://kslradio.fi/archives/tag/kulttuuri

On the Road Part 3: The Night of the Museums

2010-05-15T10:07:00.001+03:00

Photo: Ari Ijäs, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Hallo.

About the Night of the Museums.

"The Night of the Museums takes place on May 15th in Tampere, with several museums being open from 6 pm to 12 am. In addition to the beautiful exhibitions, the museums and galleries taking part in the Night of the Museums also offer various kinds of special events for their visitors. The Tampere Night of the Museums is part of a European series of events."

(https://www.tampere.fi/museoidenyo/english.html)

Welcome on board!!

Entrance fee: 5 ¬, group ticket 12 ¬ (max. 5 persons/group)

Special chance to meet also Snuffkin and Little Myy.

Saturdey May the 15th At 7pm:

Peeks into Dancing Moomin Valley: Snuffkin and Little My from Tanssiteatteri MD perform. (Moominvalley)

See You there. In the Moominvalley.

*****

"The Moominvalley of the Tampere Art Museum is a museum devoted to original works by writer and artist Tove Jansson. Its unique collections comprise around 2,000 works.

The museum is based on the Moomin books by Tove Jansson. So far, they have been translated into nearly 40 languages. The books fascinate adults and children alike. The original Moomin illustrations by Tove Jansson are an essential part of the atmosphere of the museum, and the three-dimensional tableaux built by Tuulikki Pietilä add to our own picture of the goings-on in the Moomin stories. The gem of the collection is a blue five-storey Moomin House that is as exceptional as its residents, and its builders, Tuulikki Pietilä, Pentti Eistola and Tove Jansson."

Samuli Roininen, Dancer-Choreographer, Dance Theatre MD

Tiedotustilanteita Osa 6: Uusi traileri

2010-05-13T10:26:00.008+03:00

Moi taas,

Museoiden yö siis lähestyy. Sen kunniaksi julkaisemme tässä Tanssivan Muumilaakson uuden trailerin. Kurkatkaa.

Ja tervetuloa Hällään: Esitykset jatkuvat aina toukokuun 19. päivään saakka.

*****

Kaupungilla tapahtuu lauantaina siis kaikkea kummaa:

"Museoiden yö saapuu kaupunkiin tänä lauantaina klo 18-24!

Yön lippuja voi ostaa jo ennakkoon tapahtumaan osallistuvista museoista ja Galleria Himmelblausta, samaan edulliseen hintaan 5e / henkilö ja 12e ryhmä / enintään 5 henkeä.

Museoiden yön nettisivuille http://www.tampere.fi/museoidenyo on päivitetty viimeisimmät tiedot mm. ohjelmasta, museobussin liikkeistä ja aukioloajoista, joten sieltä käsin on hyvä suunnitella omaa Museoiden yö -kierrosta.

Lasten ja lapsiperheiden kannattaa ensimmäiseksi suunnata Muumilaaksoon, jossa on jaossa ilmapalloja nopeimmille ja mm. kurkistuksia Tanssiteatteri MD:n Tanssivaan muumilaaksoon klo 19.

Tunnelmallinen museobussi kuljettaa Museoiden yön vieraita klo 23 asti eri museoiden välillä, joten tapahtumapaikalta toiseen siirtyminen on todella vaivatonta.

Myös Tallipiha on auki Museoiden yössä klo 22 asti, samoin kuin Näsilinna ja Vapriikki.

Tervetuloa Museoiden yöhön!"

(http://www.tampere.fi/museoidenyo)

Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiva Muumilaakso

Misreadings Part 1: h2g2

2010-05-12T10:58:00.002+03:00

Photo: Ari Ijäs, Copyrights: Moomin Characters Ltd

"Moomin Valley is a quiet, peaceful place somewhere in Finland. It was first discovered by Tove Janson in 1945. In Moomin Valley, eggshells turn into clouds and the rivers are (periodically) full of Rasberry Juice. In Moomin Valley, giant snow horses come to life and the Queen of the Cold rides accross the sky on winters nights... while in Moomin house, Moomin Mama, Moomin Papa, and Moomintroll himself keep an open house for all their friends..... "

(BBC, h2g2 Moomin Valley)

What is this all about?

You might find this information after googling the Dancing Moominvalley and BBC.

Well.

Let BBC explain:

"Welcome to h2g2! This tour looks at different parts of the site and includes advice on how you can get involved. The tour has seven parts including this one - you can use the links bar above to find your way through them.

We'll kick off with the answer to the most important question of all: What is h2g2?

What is h2g2?

h2g2 stands for 'The Hitchhiker's Guide to the Galaxy' - an unconventional guide to Life, The Universe and Everything. This site - the Earth Edition of the Guide - is an encyclopaedic project contributed to by people from all over the world. h2g2.com was launched in April 1999, and the BBC took over the running of the site in February 2001 as part of a drive to develop new and innovative online services.

Anyone can write for the Guide, which already has thousands of entries on all sorts of subjects. Meaningful collaboration is encouraged and users help one another, feeding back on what others have written using a peer review system. The result is a living, breathing guide that's constantly being updated and revised, driven forward by the very people who use it.

h2g2's inspiration comes from The Hitchhiker's Guide to the Galaxy, the best-selling book by Douglas Adams, one of the original founders of the site. Back in 1971, Douglas lay drunk in a field in Innsbruck, Austria, thinking about the galaxy and how you might find your way around it. His solution, the 'Guide', was an ingenious device that offered advice about almost any place, object, entity or event you might care to name - all at the convenience of your fingertips. This vision is now approaching reality, both on the Internet and on mobile phones, in the form of h2g2."

Thank you BBC. That explained it all.

Me myself got very amused by this presentation of TooTicky. TooTicky beeing actually one the characters I performe in Dancing Moominvalley.

Thus, I can relate to this(...)

"TooTicky Is a remarkably self sufficient little girl with a large stripey jumper, a weight problem, and a predeliction for living in MoominPapas bathhouse and eating fish. She is quite fey and spends her time building snow horses for the Lady of the Cold and making fish soup."

Lovely. - To have a guide to Life, The Universe and Everything. Trustworthy. Yet unconventional.

Samuli Roininen, Dancer-Choreographer, Dance Theatre MD

Mediaseurantaa Osa 9: Luihu lastenkirjailija

2010-05-10T09:18:00.007+03:00

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Terve vaan.

Taas menossa näyttämölle tänään.

Tanssivaa Muumilaaksoa esitetään Hällässä toukokuussa vielä 11 kertaa, ajalla 10.5. - 19.5.

Tervetuloa katsomaan.

*****

Tässä taannoin luin Leslie Wilsonin kirjoittaman artikkelin Toven Kunniallinen petkuttaja teoksen englannin käännöksestä otsikolla:

REFLECTIONS ON TOVE JANSSON
(by Leslie Wilson, http://awfullybigblogadventure.blogspot.com/2009/12/reflections-on-tove-jansson-by-leslie.html)

Wilson kirjoitti havainnoistaan siitä, kuinka Toven tuotannossa ns. aikuisille kirjoitetut teokset heijastelevat Toven 'muumituotannon' henkilöitä ja tapahtumia.

Totta tietenkin. Esimerkiksi Anna ja Katri muistuttavat kovasti Vilijonkkaa ja Kampsua. Entäs sitten?

Tovelle itselleen leimaantuminen lastenkirjailijaksi, ja edelleen muumikirjailijaksi oli ongelmallinen.

Boel Westin kertoo kirjoittamassaan Toven elämänkerrassa, kuinka vuonna 1961, samaan aikaan kun Tove kirjoitti Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia novellikokoelmaa, julkaistiin Toven puheenvuoroihin pohjaava essee "Luihu lastenkirjailija" (Horizon, 1961). Siinä Tove kuvailee teoriaansa lasten "arkipäivän jännityksen ja mielikuvituksen turvallisuuden" välisestä tasapainosta.

West jatkaa:

"Kirjoittamisen edellytyksinä ovat kirjailijan oma halu ja tarve, eivät siis lapset lukijoina.

Tove seuraa teoreettista periaatetta aikuisille kirjoittamissaan novelleissa ja romaaneissa. Niissä ei olla "kilttejä toisille", mikä huolestutti arvostelijoita. Vakuuttavien lastenkirjojen tapaan mukana on myös vaarallisen merkityksellinen pohjavire."

(Westin, Boel Tove Jansson; Sanat, kuvat, elämä Schildts 2007)

"Vaarallisen merkityksellinen pohjavire(..)" - Aikalaiskriitikoilla oli siis kädet täynnä tekemistä, kun piti ymmärtää Toven sukkulointia aikuisten- ja lastenkirjallisuuden välillä. Monet kriitikot myös nostivat lopulta kädet korkealle ilmaan ja myönsivät oman kömpelyytensä. Myöhempi Toven tuotannon luenta, ja ymmärtäminen on tehnyt selväksi että Tove oli ensisijaisesti kirjailija, etuliitteillä tai ilman. - Tovessa nousi myös tarve tulla ymmärretyksi kuvataiteilijana.

*****

Myös Suomen Ulkoasiainministeriön viime vuoden marraskuun kulttuurikatsauksessa löytyi kommentti uudesta käännöksestä.

Kuunnelkaa:

"Britannia on käännetylle kaunokirjallisuudelle poikkeuksellisen haastava markkina-alue, mikä tosiasia pätee myös suomalaiseen käännöskirjallisuuteen. Sääntö edellyttää kuitenkin poikkeuksensa: marraskuussa Britanniassa julkaistu suomalaistaiteilija Tove Janssonin teos The True Deceiver, alkuperäisnimeltään Den ärliga bedragaren (1982), keräsi laajalti huomiota paikallisten tiedotusvälineiden kulttuuripalstoilla.

Suomeksi Kunniallisena petkuttajana (1983) tunnettu teos on järjestyksessään kolmas Janssonin aikuisille suunnatuista ei-Muumi-aiheisista kirjoista. Thomas Tealin englanniksi kääntämä, talviseen pohjolaan sijoittuva tarina kertoo kahdesta voimakastahtoisen naisesta, Annasta ja Katrista, sekä heidän jännitteisestä suhteestaan. Scotsman-lehti (Uncommon Readings: Far side of the Moomins, 30.11.) kuvaa teosta ” jännittäväksi psykologiseksi talvitarinaksi, jonka keskiössä ovat kontrolli ja petos, taide ja selviytyminen.”

Kulttuurikatsaus jatkaa näin:

"Metro-lehti nostaa omassa arvostelussaan (Jansson proves to be The True Deceiver, 26.11.) esiin tämän tummasävytteisen tarinan viittaukset Janssonin omaan persoonaan, joista ilmeisin on toisen päähenkilön toimenkuva lastenkirjailijana. Samaa seikkaa alleviivaa myös Independent omassa arviossaan (The True Deceiver, By Tove Jansson, 6.11.). Tarina ei kuitenkaan jää pelkäksi Janssonin oman egon tutkiskeluksi: Sunday Telegraph (Paperbacks, 1.11.) kuvaa tämän yksinkertaista mutta hienovaraista kerrontatapaa hyväksikäyttävän kirjan koskettelevan myös ihmisluonnon ja taiteen keskeisiä kysymyksiä.

Guardian-lehden kirjallisuustoimittaja Ali Smith toteaa pitkällisessä analyysissään (A winter’s tale, 7.11.) The True Deceiverin olevan yksi Janssonin parhaista aikuisromaaneista, joka keskustelee taiteilijan luomisvoiman salaperäisistä lähteistä sekä tämän suhteesta ympäröivään luontoon. Kirjan vetovoima ei Smithin mukaan perustu muumimaisen keveään viehättävyyteen, vaan elämän karujen puolien, kuten petollisuuden ja häikäilemättömyyden, kaunistelemattomaan esittämiseen."

(http://www.finemb.org.uk/Public/)

Lukekaa, jos uskallatte.

Samuli Roininen, Tanssiteatteri MD

Mediaseurantaa Osa 8: Roolimalleista

2010-05-05T08:40:00.002+03:00

Photo: Ari Ijäs, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Moi.

Ensinnäkin terveiset Tikkurilasta. Näin perästä päin. Kuuluu hyvää.

Tanssivan Muumilaakson ensimmäinen (1.) keikka onnellisesti takana!!!

Talo oli aivan täynnnä ja tunnelma katossa. Kiitokset kaikille siitä.

*****

Helsingin Sanomissa oli taannoin juttu tutkimuksesta, jossa kartoitettiin eri-ikäisten nuorten suhdetta paitsi kulutukseen, myös valtaan ja maineeseen, roolimalleihin ja tulevaisuuden toiveisiin.

Ehkä hieman yllättävästikin 15–19-vuotiaiden suomalaisena sankarina kolmossijalle Mannerheimin ja Kekkosen jälkeen nousi Tove Jansson. Huimaa.

(Lähde: City-lehden Arvobarometri 2010)

HS otsikoi:

"Brändätyt? Nuori ostaa kuin aikuinen"

"Teini ei ole uhri - Tutkijat ja tutkimukset romuttavat käsityksiä teineistä ja brändeistä"

Teinit eivät ole tyhmiä. "He pelaavat brändeillä, käyttävät niitä hyväkseen ja jopa muuttavat brändien alkuperäisiä merkityksiä", sanoo varhaisteinien suhdetta brändeihin tutkinut kauppatieteen tohtori Sami Aledin.

Teini ei ole passiivinen nahjus, joka uskoo kaiken, mitä hänelle kerrotaan. Hän tulkitsee mainoksia ystävien ja perheen avulla ja valitsee ajatuksiinsa sopivat brändit, jotka istuvat vanhempien kukkaroon.

(Eija Kautonen, HS 21.4.2010)

Näin siis, kun teinit kuluttavat. Myös kulttuuri brändää tuotteitaan. Muumien herkän hienovireisen ja pehmeän arvomaailman voisi ajatella olevan vaikeasti 'myytävissä' teini-ikäiselle nuorelle. Vai onko näin?

Mietitäänpä tätä hetken.

Toven tuotannon yksi keskeinen piirre tuntuu olevan se, että se onnistuu puhuttelemaan hyvin eri-ikäisiä ihmisiä.

Tanssivaa Muumilaaksoakin on käynyt katsomassa ihmisiä vauvasta vaariin. Kaikki he ovat nähneet ja ymmärtäneet asian hieman omalla tavallaan, omasta näkökulmastaan. Kiinnepisteenä on voinut olla kiinnostus fantasiaan, turvallisen tuttu muumien maailma, ja se mitä se edustaa, tai nykytanssi itsessään, ja se, miten tanssi suhtautuu muumeihin.

Saattaa olla, että muumien maailman avoimuus, mutta myös sen anarkisuus, ja yllätyksen mahdollisuus kiinnostaa.

Ihmisiä on erilaisia. Ihminen myös oppii katsomaan tanssia, tai lukemaan kirjoja. Monesti impulssi tulee joltakin läheiseltä, ei välttämättä omilta vanhemmilta, mutta syntyessään halu kokea lisää voi kestää koko ihmiselämän.

Ihmisiä on erilaisia.

Lapsia. Ja myös vanhempia(...) Minkälaista vanhemmuutta sitten edustaa äiti tai isä, joka puolipakolla raahaa teini-ikäiset lapsensa teatteriin, kun on selvä että monen teinin maailmassa ja mielessä on akuutimpia aiheita kuin Tove Jansson. Tai nykytanssi.

Antaako vanhempi lapselle näin impulssin tutustua johonkin uuteen, vaiko vain pakottaa mukaan.

Enpä tiedä?

Mutta palataan vielä tuohon mainitsemaani tutkimukseen, jossa Tove nostettiin sijalle kolme. Mitä se merkitsee?

Yksi nuori jatkaa HS:n jutussa ja kertoo omasta kuluttamisestaan:

"Erottua voi, jos kantaa vaatteensa hyvin eikä häpeile tai pelkää."

Mietin, onko tämä Toven kirjallisuuden yksi punainen lanka, se että, ihminen lopulta löytää oman tapansa olla, olla rohkeasti se mikä on, ei häpeillen, eikä peläten.

Vaikkei näyttäisikään aivan samalta kuin kaverit ympärillä.

Terveisin,

Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Letters Part 1: Dear Leona

2010-04-26T10:00:00.004+03:00

Photo: Ari Ijäs, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Hallo everybody!

About the importance of corresponding.

Thus, this is about the e-mail I send to Leona Wisoker, an author of a recently published novel, "Secrets of the Sands".

(http://leonawisoker.wordpress.com/about/)

I read Leonas book review on Toves "Tales from Moominvalley", the new English translation of it (Tove Jansson, Tales from Moominvalley, Sunburst, 1995), and were so charmed by her lanquage and its astounding warmth that I wanted to share some of these thoughts came up in these recent months while making the Dancing Moominvalley.

This is more or less what I wrote.

Dear Leona Wisoker,

Warm greetings from Finland.

My name is Samuli Roininen, and I write this e-mail from far away north, after reading some your outstandingly perceptive, yet touching, and humorous book reviews on Tove Janssons books. I was very taken by your way of saying how much these books have personally ment to you.

I work as a choreographer here in Finland with the company called Dance Theatre MD. We have just recently premiered a contemporary dance adaptation based on Toves Tales from Moominvalley. And we are thrilled about it.

As a writer You might be at first shocked by the very idea of turning Toves extraordinary beautiful tales into the contemporary dance theatre.
But I resure You we have managed, I trust, to bring up something very profound and relevant at Toves work. The very fysicality of these characters. The way they move. The dances they dance. The individual body languages. This all has been an enormous adventure and a great pleasure for the whole Dancing Moominvalley team. Eventually we found out that Moomins are quite excellent and versatile dancers.

The project, being rather colossal, for such a small company, took us some two to three years, and is also a part of the project "Dancing Moominvalley, Shanghai Expo Moomin Cluster" featured in the Finnish cultural program at EXPO 2010.

We also visited the U.S.A with the serie of conserts called "Musical Landscapes from Moominvalley". You might quess what happened when Snufkin played his harmonica and his best friend Moomintroll played the double bass in Washington DC. That was a great fun.

You wrote a review on Tales from Moominvalley for the Greenman for years ago. I quote:

"I am profoundly grateful to my cousin for (reluctantly) allowing me to kidnap the book years ago. I believe there was a promise made, somewhere along the line, that I would return it. Liz, if you're reading this review, and you really want your book back.... well..."

..I'll buy you another copy. I've grown rather attached to this one."

(Leona Wisoker, Green Man Review)

I loved that. Books are bound to get very valuable to us, aren't they.

And already earlier in another review you had writen:

"The artwork shows Fillyjonk, a beloved character to anyone who has read Tales from Moominvalley, running along the dock towards the Moomin's boathouse, looking back fearfully over her shoulder, while Snufkin (instantly recognizable by hat and perpetual pipe) sits in the foreground, talking to a young boy we've never met before.

The grass Snufkin and his friend sit on is sketched in with browns and greens, allowing the bluish, textured watercolor paper to set the edge lines. A single large orange-gold leaf is falling just past Fillyjonk's frightened nose.

It's a very simple but evocative cover; you get the feeling immediately that it's late fall, that there's something to be afraid of if you're easily scared (like Fillyjonk) but that everything is just fine if you're a calm type of person to begin with (like Snufkin)."

"Perhaps one day I shall learn to read Finnish after all. . . "

What I wanted to ask You here, plumbly and shortly, is, whether I was allowed to quote your reviews with a view lines in our blog following the journey of Dancing Moominvalley.

I would appreciate it alot.

The Moomins spin into the world of modern dance. They have spinned themselves into the hearts of several genaration of people, and they keep doing that.

I would be delighted hearing your comments on this. And furthermore, are you still having your precious moomin books with you?

Are you still interested in learning Finnish? That could be arranged.

And congratulation for the recent book launch. I would love to read it.

Sincerely Yours,

Samuli Roininen
Dancer-Choreographer, Dance Theatre MD, Finland

Mediaseurantaa Osa 7: KRIITTISESTI

2010-04-24T09:00:00.010+03:00

Photo: Ari Ijäs, Copyrights: Moomin Characters Ltd

KRITIIKISTÄ:

Tanssikritiikki ihastuttaa, joskus vihastuttaa.

Toisinaan arvosteluja saa lukea suurta myötähäpeää tuntien.

Toisinaan herää kysymys, kirjoittaako kriitikko teoksesta, vai omasta henkilöstään.

Kritiikki avaa kirjoittajalleen myös mahdollisuuden laskelmoivaan vallankäyttöön.

Hälytyskellojen toivoisi alkavan soida kulttuuritoimituksessa, jonka palkkaama tanssikriitikko ei näe työtään mahdollisuutena, vaan rasitteena. - Ja puhuu siitä avoimesti.

Pahinta on, kun kriitikon kaikesta toiminnasta välittyy syvä välinpitämättömyys tanssin alaa kohtaan.

Voidaan kysyä: Miksi enää kirjoittaa?

Onnistuessaan arvostelu voi olla myös arvokasta.

Kritiikki pystyy avaamaan teosta, ja osallistumaan keskusteluun, jota käyvät paitsi lukijat ja kriitikko, myös tanssin ammattilaiset: tanssijat, koreografit, pedagogit ja tutkijat.

Parhaimmillaan kritiikki näyttäytyy arvokkaana ja rehellisenä. Se haluaa osallistua.

Entä silloin, kun kritiikki korruptoituu?

"Se johtaa pahimmillaan paitsi taiteilijoiden myös taiteen vastaanottajien halveksimiseen."

Näin kirjoittaa Markku Ihonen.

*****

Markku Ihonen työskentelee Opetuksen kehittämispäällikkönä Tampereen yliopistossa ja on kirjoittanut paitsi kirjallisuustutkimuksia ja -kritiikkejä, myös kritiikeistä ja suomalaisen taidekritiikin tilasta. Erinomainen, aihetta avaava artikkeli on mm. Aamulehden Alakerrassa 28.5.2000 julkaistu

"Taidekritiikki täynnä sisäisiä ristiriitoja"

Hän kirjoittaa:

"Hyvältä kritiikiltä vaaditaan paljon. Sen tulee olla analyyttistä eli teosta eri näkökulmista erittelevää ja samalla synteettistä eli koko teosta tarkastelevaa ja sen merkityksiä pohtivaa. Toisaalta hyvä kritiikki on intiimisti ymmärtävää, tavallaan taideteokseen mukaan heittäytyvää, ja samalla selkeästi teokseen etäisyyttä ottavaa."

http://www.uta.fi/~tlmaih/Jutut2/kritpara.htm

"Toisaalta hyvä kritiikki on intiimisti ymmärtävää(...)"

Niinpä. Taito lähestyä toista ihmistä on lienee yksi perustavia inhimillisiä taitoja. Toinen on pyrkimys ymmärtämiseen, intiimin hetken jakamiseen.

Lisää taidekritiikistä Ihonen kirjoittaa tekstissään:

"Mitä on hyvä kritiikki?"

Teksti on ilmestynyt teoksessa Teatterikäräjät. (Kangasala 26.–28.5.2000. Toimittanut Anna-Liisa Tapio. Tampere: Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos 2000. (S. 11–17) )

Kuunnelkaa:

"Lehti muuttuu, muuttuuko kritiikki?"

"Suomalainen sanomalehdistö joutui 1980-luvulla ennen näkemättömään muutokseen, johon vaikuttivat muun muassa uuden mediateknologian uhkat ja mahdollisuudet, suomalaisen yhteiskunnan lisääntyvä avautuminen, moniarvoistuminen ja kansainvälistyminen sekä eräät joukkotiedotusta koskevien käsitysten muutokset. Kilpailun kiristyessä taloudellinen ajattelu suoraviivaistui. Lehdistö samoin kuin koko media alkoi keskittyä voimakkaasti, ja lukuisia sanomalehtiä kuoli etenkin 1990-luvun alun laman aikana.

Nähdäkseni suomalainen kriitikkokunta ei kovin hyvin tiedostanut sanomalehden muuttumista. Tämä koskee etenkin avustajia, mutta jossakin määrin myös eräitä kulttuuritoimittajia. Kriitikot väittävät yhä toistuvasti, ettei heillä ole niin paljon valtaa kuin kuvitellaan. Se ei puhumalla vähene. Toisaalta taiteentutkijat ovat nykyään eristäytyneet omaan tieteen maailmaansa, eikä moni enää kerta kaikkiaan osaa kirjoittaa sanomalehden edellyttämällä tavalla. "

Teksti löytyy myös osoitteessa: http://www.uta.fi/~tlmaih/Jutut2/krithyva.htm

*****

Totta tietenkin. Taiteesta kirjoittaminen kohtaa omat haasteensa sanomalehtien henkiinjäämiskamppailuissa. Vastuu kirjoittamisen sisällöstä, sen laadusta ja etiikasta on kuitenkin ensisijaisesti kirjoittajalla itsellään.

Lopuksi Ihonen kokoaa hyvän sanomalehtikriitikon ominaisuuksia ja toimintatapoja. (Painotukset tässä ovat omiani.)

Hän kirjoittaa:

"Luettelo on tämänhetkinen henkilökohtainen näkemykseni ja perustuu lähinnä neljään lähteeseen: havaintoihini lehtikritiikeistä, kritiikkiä koskevaan kirjoitteluun ja tutkimukseen, kritiikkien opettamiseen Tampereen yliopistossa ja omaan toimintaani kirjallisuuskriitikkona. Esitetyt asiat eivät ole tärkeysjärjestyksessä, ja monet niistä kytkeytyvät toisiinsa.

Hyvä kriitikko

* toimii rationaalisesti ja harkitusti (ei piiloudu taiteilijuuden lumoverhon taakse);
* on analyyttinen eli erittelee teosta eri näkökulmista ja samalla synteettinen eli tarkastelee koko teosta ja pohtii sen merkityksiä;
* on intiimisti ymmärtävä, tavallaan taideteokseen mukaan heittäytyvää, ja samalla selkeästi teokseen etäisyyttä ottava;
* on kriittinen ja perustelee arviointinsa;
* uskaltaa erottaa korkean matalasta, arvokkaan mitättömästä eli huoltaa taiteen ja ei-taiteen rajaa;
* on subjektiivinen: kritiikissä on kyse yhden harjaantuneen taiteentarkastelijan käsityksestä kulloisestakin kohteesta;
* on toisaalta kuitenkin objektiivinen: painopiste on kohteessa eikä arvioijassa;
* keskittyy teokseen eikä tekijään (sitä varten on omat juttutyyppinsä);
* muistaa rakenteen tasapainon: kritiikissä tarvitaan yhä kuvailua, tulkintaa, erittelyä, arvottamista;
* löytää kunkin kohteen omat kvaliteetit, näkee innovaatiot ja ainutkertaisuuden;
* näkee ja arvioi, miten kohde täyttää omat tavoitteensa;
* osaa asettaa kohteen mielekkäisiin yhteyksiin (vertailukohteiden valinta);
* osoittaa vertailuilla kohteen arvon ja tuottaa siihen lisämerkityksiä;
* pystyy haistamaan uutta ja uskaltaa ottaa riskejä;
* on nöyrä (mutta ei nöyristele) ja tietoinen vallankäyttäjän asemastaan;
* ymmärtää esikoisteoksen erityisluonteen;
* osaa kirjoittaa selkeää, virheetöntä, nasevaa, loogisesti johdonmukaista kieltä;
* on huolellinen, ei suostu liikaan kiireeseen;
* on itsenäinen mutta ei pakottaudu uimaan vastavirtaan;
* tiedostaa kaksoislojaliteetin ongelman (uhkana lojaalisuus esimerkiksi taiteilijakollegaa kohtaan);
* palvelee ensi sijassa taiteen harrastajaa, joka ei vielä tunne kohdetta;
* ei pitäydy arvostuksiin, jotka perustuvat vain olemassa olevaan taiteeseen, vaan heittäytyy yhä uudelleen avoimeen dialogiin muuttuvan taiteen kanssa;
* ei ole penseä: jos koko laji tai tyyppi ei miellytä, sitä ei pidä arvostella;
* ei käytä arvostelun kohdetta omiin tarkoituksiinsa;
* ei tapa tykillä kärpäsiä.

*****

Niinpä. Kritiikki ei ole helppoa.

Arvostelu voi kuitenkin onnistuessaan olla arvokasta.

Tanssista saa, ja pitääkin keskustella ja kirjoittaa.

Silläkin uhalla, ettei koskaan pysty tavoittamaan sitä ainutkertaisuutta ja kehollisuutta, minkä me koemme, kun katsomme tanssivaa ihmistä.

HYVÄÄ TANSSIVIRTAA FESTIVAALI-VIIKON LOPPUA! UPEITA, AINUTLAATUISIA, KOSKETTAVIA, HÄMMENTÄVIÄKIN TEOKSIA HÄLLÄSSÄ JA KAUPUNGILLA.

NÄHDÄÄN!

Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Lue lisää Markku Ihoselta:

"Niin sanottu edistys -
Moralismia lasten- ja nuortenkirjallisuudessa ja sen tutkimuksessa"
Julkaistu Onnimanni-lehdessä 1/2002 (s. 24–26, 33–35).

http://www.uta.fi/~tlmaih/Jutut2/nkirmora.htm

Mediaseurantaa Osa 6: Antaumus

2010-04-23T09:00:00.000+03:00

Photo: Ari Ijäs, Copyrights: Moomin Characters Ltd

"MUUMIT JORAAVAT ANTAUMUKSELLA"

Noin otsikoi HS:ssa Anni Valtonen Tanssivan Muumilaakson arvion (HS, 10.4.2010)

Antaumuksella(...) tehdä ja tanssia antaumuksella.

Tsekkaan sanakirja.net:stä mitä kaikkea tuo antaumus suomenkielessä voikaan merkitä.

Antaumus voi näyttäytyä innokkuutena, tai

kiihkona.

Antaumuksella tekeminen voi näkyä entusiasmina, intona, innostuksena.

Sen seurausta voi olla raivo, hehku, vimma, paatos, palo.

Se voi aiheuttaa suoranaisen kuumeen, poltteen.

Se antaa olettaa, että työtä tehdään intohimosta.

Kaikkea tätä voi olla antaumuksella tekeminen(...)

Valtonen jatkaa:

"Tamperelaisen tanssiteatteri MD:n Tanssiva Muumilaakso alkaa vihreästä kevätmetsästä Nuuskamuikkusen ( Mikko Heino) lempeällä opastuksella.

Haaveileva hahmo saa pian seurakseen Ti-ti-uun ( Sara Kovamäki), hivenen kulmikkaasti liikkuvan eläväisen ötökän.

Näyttämölle marssitetaan toinen toistaan onnistuneempia hahmoja Vilijonkasta ( Anu Castrén), Kampsusta ja Tuutikista ( Samuli Roininen) Pikku Myyhyn ( Suvi Eloranta). Hahmot ovat taidolla työstettyjä luonnetta ja liikkeen laatua myöten.

Omaa luokkaansa hahmona on Elorannan Pikku Myy. Rooli on kuin tehty pienelle, pippuriselle ja ilmeikkäälle tanssijalle. Muumihahmot taas ovat pyöreydessään hersyvän vyöryviä ja pehmeästi svengaavia, aivan itsensä oloisia."

Ja lopuksi Valtonen summaa vielä näin:

"Näyttämökuvan ja äänimaailman yhdistelmä synnyttää voimakkaan elämyksen, jossa katsojat pääsevät muumien kanssa niin ukkosmyrskyyn kuin kesäiselle rannalle."

*****

Pippurinen

" kiivas,

tuima, kuohahtava, kiihkeä, kiivas, kärttyinen, äreä, tulinen, raivoisa, koleerinen, tuittupäinen, ärhäkkä, äksy, temperamenttinen, intomielinen, kiihkomielinen, kuumaverinen, äkkipikainen, raju, kärttyisä, pippurinen, äkäinen, kiukkuinen, myrskyisä, palava"

(sanakirja.net)

Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Kielellisiä Osa 1: Shakespeare

2010-04-22T09:25:00.004+03:00

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Moi vaan.

Tässä taanoin kirjoitin, kuinka eräs löytämäni top kymppi palaute aiheutti paitsi riemua, myös "a bit of a stir."

Mitä kaikkea tämä stir pitääkään sisällään? Sehän on paitsi fyysinen, liikkeellinen myös tunnetilallinen verbi, to stir.

Että mikä kaikki meissä sitten loppuen lopuksi voikaan liikahtaa, ja miten monella eri tavalla(...)

Tsekatkaa tätä sanakirja.netin tulkintaa sanasta stir:

herättää

verbi yleiskieli

aikaansaada, aiheuttaa, generoida, herättää, kehittää, muodostaa, nostattaa, saada aikaan, synnyttää, tuottaa,
hievahtaa

verbi yleiskieli

hievahtaa, liikahtaa, sävähtää, vavahtaa, värähtää,
hievauttaa

verbi yleiskieli

hulina

substantiivi yleiskieli

hulina, elämä, hälinä, häly, möly, mekastus, melske, melu, metakka, meteli, pauhu, rähinä, remu,
häly

verbi yleiskieli

häiritä, haitata, hankaloittaa, hämmentää, mutkistaa, sotkea, vaikeuttaa,
kiihottaa

verbi yleiskieli

innostaa, innoittaa, inspiroida, kannustaa, kehottaa, kiihottaa, rohkaista, siivittää, suostuttaa, yllyttää,
kohahdus

substantiivi yleiskieli
kohahtaa

substantiivi yleiskieli
liikahdus

yleiskieli
liikahtaa

hievahtaa, liikahtaa, sävähtää, vavahtaa, värähtää,
liikauttaa

yleiskieli
liike

substantiivi yleiskieli

puuha, aherrus, askare, homma, hyörinä, liike, liikehdintä, puuhailu, toiminta, touhu, työnteko, työskentely, uurastus, vaivannäkö,
liikehdintä

verbi yleiskieli

kiertää, harhailla, kuljeksia, kulkea, liikkua, samota, taivaltaa,
liikutella

verbi yleiskieli

liikuttaa, kiikuttaa, kuljettaa, muuttaa, siirtää,
myllertää

yleiskieli

penkoa, kaivaa, kaivella, myllertää, myllätä, mäyriä, tonkia,
möyhentää

verbi yleiskieli

pehmentää, kouhia, kuohkeuttaa, muhentaa, möyhentää, möyhiä, pehmittää, pöyhiä, äestää,
nousta

verbi yleiskieli

kiivetä, kavuta, kivuta, nousta,
olla jalkeilla

verbi yleiskieli

liikkua, hievahtaa, liikahtaa, olla liikkeessä, siirtyä,
panna liikkeelle

yleiskieli
saattaa kuohuksiin

verbi yleiskieli

hämäännyttää, häkellyttää, hämätä, hämmentää, sekaannuttaa, sekoittaa sotkea,
sotkea

verbi yleiskieli

hievahtaa

hievahtaa, liikahtaa, sävähtää, vavahtaa, värähtää,
säväyttää

yleiskieli
vavahduttaa

yleiskieli
vavahtaa

yleiskieli

suostutella, houkutella, houkuttaa, kannustaa, kehottaa, maanitella, puhua ympäri, rohkaista, suostuttaa, taivutella, taivuttaa, viekoitella, vietellä, vikitellä, vokotella, ylipuhua, yllyttää,

(http://sanakirja.net/index.htm)

*****

"I came. I saw. I clicked." Tämä kolahti.

"Stir" vei minut myöskin Romeo and Juliet navigaattoriin, tsekatkaa tämä.

Gregory puhuu (Act 1 Scene 1.):

"To move is to stir; and to be valiant is to stand:
therefore, if thou art moved, thou runn'st away. "

(http://www.twelfth-night.info/clicknotes/romeo/T11.html)

Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Mediaseurantaa Osa 5: Kevätpesu

2010-04-21T13:19:00.002+03:00

Valokuva: Anne Virta

Moi taas.

Hauskaa palautetta tullut taas.

Kiitos kaikista piirustuksista ja kommenteista.

Viimeksi viime viikolla oltiin myöskin HS:n matkailusivuilla Pyrähdys-palstalla.

Juttu oli otsikoitu:

"MUUMIT PESUUN JA TANSSIMAAN"

"Aurinko sulattelee viimeisiäkin lumia maasta ja herättelee pian säteillään muumeja talviuniltaan.

Tampereella muumien herättely aloitetaan huomenna lauantaina kylmällä kylvyllä. Pääkirjasto Metson edessä nököttävä pronssinen Muumipeikko-patsas pestään kevätkuntoon kello 12 alkaen. Patsas kylvetetään patsaskonservaattorien ohjeiden mukaan."

(HS, 16.4.2010)

Hieno juttu. Meiltä jäi nimittäin pukusuunnittelijalta kysymättä, että mitenkä Tanssivan Muumilaakson muumeja kuuluu kylvettää(...) Kuultiin sitten onneksi mm. happikylvystä, jossa esim. TTT:n muumitkin ovat vierailleet.

Alettiin miettiä, josko sellainen happikaappihoito tekisi terää myös toisinaan vähässä hapessa oleville tanssijoille. - Noh. Kylpy joka tapauksessa.

HS:n juttu jatkaa:

"Ja kun kuu vaihtuu, Tampereella pääsee näkemään myös tanssivan muumin. Tanssiteatteri MD.ssä jatkuvat toukokuussa Tanssiva Muumilaakso -esityksen näytökset."

Kyllä. Tervetuloa katsomaan.

Ja sitten on enää muutama viikko kesään!!

Samuli

Mediaseurantaa Osa 4: Outoja asioita

2010-04-19T09:04:00.006+03:00

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Terve taas.

Tällä kertaa löytyi yksi hauskimmista palautteista ikinä.

This is about one of the top ten weirdest feedbacks ever. - I find it both touching and funny. Yet weird enought to give me a bit of a stir(...)

Blogin kirjoittaja oli käynyt katsomassa Tanssivan Muumilaakson esityksen ja kirjoitti tästä kokemuksesta blogissaan "Rähinää ja materialismia".

http://lindalotus.vuodatus.net/blog/category/Kiukuttelut

Bloggaaja myöntää olevansa huono bloggaaja, kun ei ole pitkään aikaan mitään kirjoittanut.

Mutta nyt oli siis jotain merkittävää, tai ainakin merkillistä tapahtunut:

Tanssiva Muumilaakso.

Kuunnelkaa:

"Viime torstaina kävin katsomassa yhden hämmentävimmistä esityksistä mitä oon koskaan nähnyt. Nimittäin Mobita dansko-tanssiteatterissa (Tanssiteatteri MD)esityksen Tanssiva Muumilaakso. Se on ikäänkuin Muumilaaksossa olevan samannimisen näyttelyn jatke. Muumiasuja ja nykytanssia.. Täytyy sanoa, että en ole nykytanssin suurin fani, ja lähinnä niistä liikkeistä tulee aina mieleen kummelin sketsi "paha kurki", mutta propsit ihanasta Heikki Mäenpään musiikista ja uskomattoman ihanasta valo-varjo-heijaste-lavastuksesta. Se oli upea! Ja ok, kyllähän se vaatii notkeutta ja taitoa liikkua edes vähän sulavasti muumipuvussa :D

Kyllä mä ihan suosittelisin muumi-faneille, lapsiperheille ja nykytanssin ystäville! Tai jos muutenvaan tykkäätte oudoista asioista, niin käykää katsomassa!"

Listen to this:

"Last thursday I went to see one of the most disturbing thing I've ever seen. And that is the Dancing Moominvalley-performance in mobita dansko-dance theater (Dance Theatre MD). It's like a continue to the art exhibition in Moominvalley-museum, it goes by the same name. Moomin-outfits and modern dancing.. I must say that modern dancing isn't really my cup of tea. But thumbs up for the lovely music of Heikki Mäenpää and delightfully wonderful light-shadow-reflection-scenery. It was awesome! And okay, one must be flexible to prance around in a moomin-suit and be graceful even a little :D

I recommend it to moomin-fans, families with kids and to the friends of modern dancing! Or even if you like bizarre things, then check it out!"

Mitä tässä voi sanoa. Kiitos kommenteista.

Thanks for commenting. - I would like to think we are more cool than bizarre, but keeping in mind, we are working within the contemporary dance idiom inhere, I buy this rating aswell. I think(...)

MD on muuten tehnyt Kummeleiden kanssa yhteistyötä vuonna 1998 Tampereen Teatterin Kummelirevyyssä. Ehkä siitä on jäänyt ns. hattuun jotain. Terveiset vaan pojille.

Teille jotka tunnette Kummeleiden tuotannon paremmin kuin minä: Mikä on tuo "paha kurki"? Ja kuinka paha se oikeastaan oli?

Täytynee ottaa selvää.

Lisäinfoa osoitteesta:

http://www.youtube.com/watch?v=tHLY5pgnjYg

Ja tiedoksi vaan: Tanssivassa Muumilaaksossa ei ole yhtään pahaa kurkea.

Sinänsä.

Muutoin ei voi muuta kuin ihailla Kummeleiden koreografiaa ja liikelaatujen havinaa. Ja onhan tässä jo ajan patinaa. Eikö vain? Menisi ihan kouluesimerkkinä postmodernismista. Jollei vaan niin tosissaan haluaisi alleviivata intertekstuaalisuutta.

Olisitte luottaneet pojat puhtaaseen liikkeeseen.

Hauskaa viikonloppua.

Ja tervetuloa Tanssivirtaa Tampereella Nykytanssifestivaalille.

Welcome to the 13th DanceCurrent – festival of Finnish contemporary dance.

We will see lots of interesting, touching, yet provocative and compelling dance at the Hällä-Stage, here in Tampere.

Nähdään Hällässä!

Samuli, Koreografi

Luentaa Osa 1: Vihreä mies arvioi

2010-04-18T10:00:00.003+03:00

Photo: Ari Ijäs, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Hallo. This time I try writing both in English and Finnish.

We might get some Finglish(...)or not.

Moi vaan.

Tässä eräänä päivänä googlettaessani tulin Green Man Review nimisille sivuille, joista löytyi hauska kirja-arvio, tai noh, mielestäni erittäin tarkkanäköinen, henkilökohtainen, ja koskettava artikkeli Toven kirjallisuudesta.

Kuunnelkaa tätä:

"For some years, I thought I had managed to net all of the Moominvalley books that had been translated into English. I was actually pleased when I discovered that I was missing one, and that Moominvalley in November was available in English."

(Leona Wisoker, http://www.greenmanreview.com/)

(http://www.greenmanreview.com/book/book_jansson_moominvalleyinnovember.html)

Kirjoittaja Leona Wisoker esitellään näin vastustamattoman valloittavasti:

"Leona Wisoker started out as a writer when she was eight, with a story about all the vacuum cleaners in the world breaking down at the same time. Her parents made the deadly mistake of praising it, and friends and family alike have had to wade through piles of her work ever since.

She has returned to writing for Green Man Review after an absence of four years, in which she trained as a massage therapist and energy healer. On discovering that the satisfaction of healing others, high as it was, still took second place to the written word for her, she bowed humbly to the various Muses hitting her over the head and returned to her desk.

Leona currently lives in Williamsburg, Virginia, with an extraordinarily patient husband and two large dogs, all of whom do their best to drag her into physical activity once in a while. They usually fail."

Ja mikä tärkeintä:

"She almost never vacuums."

Leona jatkaa, ja kirjoittaa älyllisen kauniisti kokemastaan:

"The artwork shows Fillyjonk, a beloved character to anyone who has read Tales from Moominvalley, running along the dock towards the Moomin's boathouse, looking back fearfully over her shoulder, while Snufkin (instantly recognizable by hat and perpetual pipe) sits in the foreground, talking to a young boy we've never met before.

The grass Snufkin and his friend sit on is sketched in with browns and greens, allowing the bluish, textured watercolor paper to set the edge lines. A single large orange-gold leaf is falling just past Fillyjonk's frightened nose.

It's a very simple but evocative cover; you get the feeling immediately that it's late fall, that there's something to be afraid of if you're easily scared (like Fillyjonk) but that everything is just fine if you're a calm type of person to begin with (like Snufkin)."

Lopuksi toive:

"Perhaps one day I shall learn to read Finnish after all. . . "

No, hei! Tämähän järjestyy. This could be arranged.

Olen päättänyt kirjoittaa Leonalle ja kysyä viimeisiä kuulumisia, kertoa Tanssivasta Muumilaaksosta jne.

Leona. I have decided to write you an e-mail for asking how you are doing. For telling you about Dancing Moominvalley.

I hope you answer.

Kuullaan lisää.

Samuli Roininen, Dancer-choreographer, Dance Theatre MD, Finland

Love, Fame and Fortune Part 1: A Lost Treasure

2010-04-16T08:08:00.003+03:00

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Hi there.

Once again, thinking out loud.

Love, fame and fortune. We are eagerly looking for them. And still we are bound to lose them so easily.

Also in the Moominvalley.

Sometimes the fortune may be a hidden treasure. - Along ago lost treasure, that we were lucky to find.

Sometimes the treasure may be a single solitary chance to meet another person.

The fortune may also be a place where one is sure to quickly fall in love with its characters.

*****

Personally I found a treasure, and a huge inspiration for the Dancing Moominvalley when I was first introduced to Toves comics and graphic novels.

The books were exceptional, that I knew, but Tove was also an outstanding artist.

I wrote down some of the early reviews on Toves comics.

Listen to this:

"There's optimism, sure, but always with complexity... (Jansson's) work soars with lightness and speed, and her drawings only echo her writing: delicate but precise, observant yet suggestive. She always knew what to leave unsaid, what to leave to the reader's imagination... Jansson was exceptional, an exuberant explorer of emotional independence and interdependence, a liberating force."

(Los Angeles Times Book Review)

"There's optimism, sure, but always with complexity..."

I keep reading this line again and again. It is so true. So important, sort of a key to the understanding of Toves work. This optimism, and understanding how very thin the layer between happiness and unfortune may be.

*****

There is this black-and-white image of Moomin with his speedos on, walking on the thin ice. When the ice finally brakes, we see on his face, rather than the suprise, just growing happiness and excitement.

Then we read Moomins line: "Delicious! I feel like a bull in a china shop."

(Jansson Tove Moomin - The Complete Tove Jansson Comic Strip, Drawn & Quarterly, Originally published in the Evening news,London, 1953 - 1960)

Sometimes we do. But it makes whole of a difference whether you appriciate it or not. Moomin has that skill.

And the rest of us(...) we try to learn.

A good week of several Dancing Moominvalley performances.

We continue at the Hällä-Stage in May.

See you then again.

Samuli Roininen, Dancer-choreographer, Dance Theatre MD

Mediaseurantaa Osa 3: Koulutetut apinat

2010-04-15T12:53:00.000+03:00

Terve taas.

Aamuesityksistä.

Kiitos kaikille katsomassa olleille kaikesta palautteesta. On ollut hauskaa että viihdyitte.

Me haluaisimme myös jossain vaiheessa kerätä kommenttejanne ja piirroksianne myös tänne blogiin. Joten saa reagoida!

Ne ovat nimittäin useinmiten juuri nämä tanssiteatterin aamuesitysten yleisöt, jotka antavat tekijöilleen suorempaa, analyyttisempaa ja eläväisempää palautetta kuin moni ammattikriitikko konsanaan.

Se on hienoa.

*****

Ala-asteen asiantuntijat olivat katsomassa jo Tanssivan Muumilaakson ennakkoesitystä.

Kysyttiin mm. jännittävistä kohdista.

Että oliko liian jännää. Vaiko ettei ollut tarpeeksi jännää. Tai sitten että esitys oli ihan sopivasti jännä.

Kysyttiin myöskin, että taipuiko muumi mielestänne tanssiin? Vastaus yllätti ja nauratti. Ja oli niin tosi.

"Noi on tommosii ammattilaisia apinoita!"

Ammattilaisia apinoita? Päätimme ottaa sen kohteliaisuutena. Onhan tätä treenattu.

Tämä ja kaikkea muuta on kuultu.

Kovasti lämmitti, kun yksi pieni tyttö yleisöstä kysyi, josko voitaisiin katsoa tämä heti pian uudestaan. Ja sitten toisen kerran vähän vanhempi poika julisti, ettei koskaan halua lähteä Hällästä.

Arvatkaa tuntuiko hyvältä?

Sitä myös yrittää tulkita yleisön elkeitä ja kehon kieltä. Kun ehtii.

Eilen aamuesityksessä olin huomaavinani yleisössä rauhatonta liikettä, ja hetken pohdittuani, huomasin että yleisöhän tanssii muumien mukana!! Tällaista en ollut nähnyt sitten TTT:n 85 musikaalin. Että siis yleisöönkin voi tarttua tanssitauti. Hauskaa ja tarpeellista.

Mediaa. Palautetta.

Toissapäivänä yksi pikkuinen juliste suureen ääneen, että ei yhtään pelota, kun Mörkö alkoi ilmestyä metsän pimeästä.

Taisi pelottaa.

Toinen sanoi suoraan, että nyt minua pelottaa.

Kolmas vieras arveli Mörkön nähtyään, että nyt on sitten oikea aika käydä vessassa. Mutta että takaisin tullaan sitten nopsasti.

Kaikenlaisia reaktioita. Niin kuin on ihmisiäkin.

Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

On the Road Part 3: How did it begin?

2010-04-14T12:44:00.002+03:00

Hallo again.

Did you know that Dancing Moominvalley is a part of the project ”Dancing Moominvalley, Shanghai Expo Moomin Cluster” featured in the Finnish cultural program at EXPO 2010?

Dancing Moominvalley is also included in the ”Cultural Bridges 2010” cultural export plan.

But you might still be wondering how did all this actually begin?

Well. Lets have a look at Dance Theatre MD's website:

"Based on the book ”Tales from Moominvalley” by Tove Jansson, The Dancing Moominvalley is a family dance adventure that begins with Snufkin’s search for his missing spring tune. The versatile Dancing Moominvalley ensemble leads the audience into a magical place of searching, learning and life’s little and big wonders.

We meet Fillyjonk who stops being afraid of accidents and learns how to laugh at herself.

Featuring a compelling musical score by Heikki Mäenpää.
And it all ends with another big Moomin celebration.
But has Ninny turned visible, and what kind of adventures did Moomintroll get into?

So, what are you waiting for, come along!"

Sounds exciting. But how does it actually start? Dancing Moominvalley.

Well.

We do start with the Scene 1: The Spring Tune

First we hear Snufkin’s Theme.

Snufkin is working on a new melody.

Wants to be alone.

Meets an enthusiastic, anonymous little bug.

Loses the melody and gets angry with the bug.

Names the bug: Ti-ti-oo.

Feels bad after chasing the bug away.

Travels on, looking for Ti-ti-oo.

Misses Moomintroll, too.

Decides to head for Moominvalley.

Comes up with the Spring Tune.

We might also hear the soundscape (quotes by Tove Jansson):

In the forest.

”On a windless, cloudless evening in late April . . .” ”. . . the cries of migrating birds . . .” The stream’s ripple. ”. . . it danced . . . went headfirst into a little waterfall . . . was singing in the major key like a mosquito and every now and then tried to look big and intimidating.” ”Suddenly a rock came off the dam and changed the pitch of the water by an octave.”

The treetops, and the wind going through them. The sigh of leaves.

We hear a variation of the theme.

We see Moomintroll appearing in another place at the same time (looking for his friend).

*****

That is how it all got started.

We got started while looking for the Spring Tune.

But that was only a start.

Samuli Roininen, Dancer-choreographer, Dance Theatre MD

On the Road Part 2: Spinning Greetings

2010-04-13T08:40:00.006+03:00

Photo: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Hi there,

About the media. YLE. What is that all about?

"The Finnish Broadcasting Company almost always referred to by its abbreviation "YLE", is Finland's national broadcasting company, founded in 1926.

YLE is a public-broadcasting organization which shares many of its characteristics with its British counterpart, the BBC, on which it was largely modelled. It is known as the "Finnish Broadcasting Corporation" in English. It employs around 3,200 people in Finland."

(Wikipedia)

Thus, YLE.fi offers news also for the English speaking audience.

Last week they released a piece of news on the Dancing Moominvalley with the headline:

"Moomins Spin into World of Modern Dance"

We liked alot the idea of spinning. Its dynamics. The energy.

Want to read more about it?

The Moomins take to the modern dance stage.

The popular Moomin characters are entering the world of contemporary dance. The characters, who were the brainchild of Finnish author and illustrator Tove Jansson, are taking to the modern dance stage for the first time on Thursday.

The Tampere dance group Mobita-Dansco will premiere the show Tanssiva Muumilaakso (Dancing Moominvalley) on Thursday. The performance will also be held in Shanghai at the World's Fair.

The beloved Moomins have been seen in animated series, theatre and musical performances and comics. They have also been branded on cards, toys and dishware. In spite of their far-reaching popularity, choreographer Samuli Roininen says he believes bringing the Moomins into the world of modern dance can teach audiences something new and substantial about the creatures.

"The Moominvalley characters are quite the dancers in Jansson's texts and illustrations. That provides us with such delectable dance parts," he says.

Roininen says he thinks the routine will appeal to adults and children alike.

The modern dance performance is based on Jansson's book "Tales from Moominvalley". The music was composed by Heikki Mäenpää.

Jansson’s 13 Moomin novels and thousands of Moomin cartoons have been translated into 40 languages.

(YLE published Wed Apr 7 07:28 PM, updated Wed 08:52 PM)

Thus, the spinning greetings from Tampere, Finland.

Welcome to the Hällä-Stage.

Samuli Roininen, Choreographer, Dance Theatre MD

Mediaseurantaa Osa 2: Pulleita. Mekö?

2010-04-12T09:15:00.005+03:00

Photos: Samuli Roininen

Terve taas.

Ensi-ilta on siis komeasti ohi.

Hyvin levätyn viikonlopun jälkeen jatketaan taas Tanssivan Muumilaakson esityksiä.

Ja seurataan millaista palautetta ollaan saatu.

Arvioidaan, ihmetellään, ilahdutaan.

Tätä kaikkea.

*****

Aamulehden viime viikkoisessa jutussa oltiin otsikoitu Tanssivan Muumilaakson esiintyjät pulleiksi.

"Pullea muumi on luotu tanssiin"

Noh. Kaipa me olemmekin. Mutta korostaisin myös, että virtaviivaisia, sulavalinjaisia, ja katseen vangitsevia.

Karismaattisiakin.

Olemme me.

Tulkaa katsomaan jos ette usko.

Aamulehden Kaisa Järvelä jatkaa ja otsikoi:

Kaikki liike on arvokasta

"Janssonin kuvissa muumihahmot tanssivat erilaisia paritansseja valssista swingiin ja mamboon, mutta vielä kiinnostavampana Happonen ja Roininen pitävät Janssonin tapaa esittää tanssillisina myös tilanteita, joissa ei suoranaisesti ole kysymys tanssista.

Seikkailujen ja arkisten tapahtumien tanssillistaminen on lähtökohtana myös MD:n Tanssivassa Muumilaaksossa."

Kyllä. Seikkailut. Niitähän on Muumilaakso pullollaan.

Mutta Tanssivassa Muumilaaksossa myös aivan arkisten tapahtumien tanssillistaminen on tärkeää.

Mitä tekee muumiperhe, kun Näkymätön lapsi tulee perheeseen. - Ei mitään ihmeellistä. Ninnin annetaan kerrankin olla ihan rauhassa, muuttua omaan tahtiinsa omaksi itsekseen. Kokea aidosti, mitä on elää yhdessä toisten aitojen, ja rehellisten ihmisten kanssa. Ninni saa elää yhdessä muumien kanssa ilman, että pitää pelätä pahansuopaa, ilkeän ironista täti-ihmistä.

Ja tässä on se Muumimamman suurin oivallus ja ihmeellisin taikatemppu:

Antaa ihmisen parantua omaan tahtiinsa.

Myöskään ilkeän ironista täti-ihmistä ei kannata lyödä kumoon.

Me tajuamme hänen koomisuutensa.

Me näemme hänen traagisuutensa.

Sitten ihan lopuksi löytyi vielä yksi tärkeä huomio:

"Hän toivoo teoksen muistuttavan, että kaikkien ei tarvitse liikkua samalla tavalla - tanssi on jokaisen oikeus.

Muumipeikon raskas ja kömpelö dynamiikkaa on yhtä arvokasta kuin Myyn nopea ja sulava liikkuminen."

Terveisin,

Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Kanssaesiintyjien heijastamana

2010-04-10T17:19:00.006+03:00

Niin, varsinainen harjoitusperiodi on nyt päättynyt ja torstainen ensi-ilta käynnistää uuden ja mielenkiintoisen vaiheen Tanssiva Muumilaakso -teoksen parissa. Tuleva esitysperiodi tarjoaa paljon uusia haasteita vastaanotettavaksi ja työstettäväksi. Yhdessä katsojien kanssa avautuu yllätyksellinen matkanteko läpi Tanssivan Muumilaakson vaihtuvien tunnelmien. Esitys toisensa jälkeen vaihtuvan yleisön läsnäolo mahdollistaa tanssijalle ja esiintyjälle alati muuttuvan kehyksen, jonka puitteissa maalailla esitettäviin hahmoihin kerros kerrokselta uusia värisävyjä ja vivahteita.

Erityisen haasteliaan tulevista esityksistä kohdallani tekee se, miten pystyä kehittämään ja syventämään Titiuun, Muumimamman ja Näkymättömän lapsen hahmoja samanaikaisesti. Jokaiselle hahmolle soisi mahdollisuuden kasvaa juuri sen kokoiseksi ja näköiseksi kuin kullekin on ominaista. Ja tämän on tietenkin tapahduttava teoksen sisäisten lainalaisuuksien kuten rytmin ja keston sallimissa rajoissa. Luulen kuitenkin, että yhtä tärkeää kuin omien hahmojen syventäminen ja kirkastaminen on suhteeni syventäminen kanssaesiintyjiin.

Avautuminen kohti toisia esiintyjiä, halu ymmärtää heidän esittämiensä hahmojen sisäistä logiikkaa ja välittömän kohtaamisen tarve esitystilanteessa energisoivat hahmon sisäiset ja hahmojen väliset jännitteet uudelleen esitys toisensa jälkeen.

Siksi Muumimammani on paljolti myös Muumipappaa, Muumipeikkoa ja Tuutikkia.
Titiuuni Nuuskamuikkusta.
Näkymätön lapseni Muumipeikkoa, Pikku Myytä ja Muumipappaa.

Yhdessä muiden esiintyjien kanssa. Jaettuina kokemuksina. Säteilevien energioiden ympäröimänä ja heijastuksessa.

Hyvässä seurassa yhteistä todellisuutta luoden.
Jee!

Tiedotustilanteita Osa 5: KIITOKSISTA

2010-04-08T19:30:00.002+03:00

Noh. Nyt on sitten se kauan odoteltu Tanssivan Muumilaakson ensi-ilta ohi.

Ohi. Noin vain.

On syytä ja suuri ilo kiittää kaikkia mukana olleita.

*****

Kiittäminen on joskus kuitenkin vaikeaa.

Joskus unohtuu kiittää, kun ei vaan tajua kuinka paljon on aihetta olla kiitollinen.

Toisinaan unohtuu kiittää, kun mukana on ollut niin suuri määrä taitavia tekijöitä, että se kaikki taitavuus on muuttunut valmiiksi esitykseksi, eikä eri osa-alueita enää niin selvästi näe. Yksityiskohtia, ja kiitoksen aihetta on niin runsaasti, ettei tiedä mistä aloittaa.

Joskus taas unohtuu kiittää, koska muisti on huono, ja jos yrittää palauttaa projektia ensi-illasta taaksepäin, törmää aina siihen, että kaikki aikaisempi vaikuttaa jotenkin utuiselta, niin utuiselta, että siihen on vaikea tarkentaa, jopa niin, että sitä on vaikea edes uskoa osaksi teosta.

Näin minulle usein käy.

Voi olla niinkin, että kiitokset unohdetaan, koska niiden esittäminen saattaisi olla liian tunteellista, kiittäjällä saattaisi ääni murtua, pahimmassa tapauksessa vaikuttaisi siltä, että kiittäjä ei tiedä mistä puhuu, mongertaa vain. Kiittäessään on aina vaara vaikuttaa sentimentaaliselta.

Joskus ihminen ei kiitä ihan tyhmyyttään. Itseäänkin pitäisi muistaa kiittää.

Tekosyitä kaikki tietenkin.

******

Kiitos Tanssiteatteri MD siitä, että olemme uskaltaneet tarttua aiheeseen.

Kiitos Elina ja Anniina budjeteista ja muista. Kiitos MD:n hallitus taustatuesta.

Kiitos kollegat, tanssijat!!! Kiitos taitavuudesta. Kiitos inspiraatiosta.

Kiitos Anu ja Anniina Muumipapoista ja Vilijonkistanne.

Kiitos Sara ihan kaikesta, Ti-ti-uusta, Mammasta ja Näkymättömästä lapsesta.

Kiitos Suvi Pikku Myystä.

Kiitos Mikko Nuuskamuikkusesta. Kiitos Kampsusta.

Kiitos Mari.

Kiitos minä itse tästä kaikesta touhusta ja tekemisestä.

Kiitos Harjula Production. Suurkiitos Heikki hienosta projektista. Kiitos yhteistyöstä ja musiikistasi. Kiitos Moominvalley Orchestra.

Thank You Chinami for all the support ja your friendship. We have lots of good memories.

Thank You Ringing Bells Rondo Club.

Kiitos Anne kaikesta. Taas.

Kiitos Carmela upeasta puvustuksesta, komeasta lavastuksesta. Kiitos paneutumisestasi ja käsityöstäsi.

Kiitos Sanna kaikesta. Kiitos projisoinneistasi. Kiitos Näkymättömästä lapsesta - kiitos varjoista.

Kiitos Työhuone Hengarin ihmiset. Kiitos Elina. Kiitos Kaisu muumeista. Kiitos turvakypäristä.

Kiitos Anni hatuista.

Kiitos Jenni ja Kaisa kaikesta mahdollisesta A:sta Ö:hön.

Kiitos Katri kaikesta. Kiitos, ettet sensuroinut.

Kiitos Sari hienoista valoista. Kiitos hämärästä. Kiitos pimeästä.

Kiitos Matias äänistä, äänten yksityiskohdista. Kiitos hiljaisuudesta. Erityiskiitos Pasi mixsauksista.

Kiitos vielä Matias ja Riina kaikesta rakennustyöstä. Kiitos sermeistä. Kiitos niiden takaosista.

Kiitos Muumien ystävät -yhdistys Myy Ry. Kiitos Sointu vihjeestä, ja suuresta tausta-avusta.

Kiitos kaikki Tamperereen Taidemuseon Muumilaaksossa. Kiitos Elina Bonelius.

Kiitos Sirke kaikesta. Kiitos avusta aiheen avaamisessa. Kiitos kommenteista.

Kiitos Moomin Characters. Kiitos Roleff ja Seerit. Erityiskiitos, Sophia kaikesta palautteesta, rakentavista, rohkaisevista kommenteista.

Kiitos EPSON teknisestä tuesta. Suurkiitos Panu.

Kiitos Ari kuvista. Kiitos niiden käsittelystä.

Kiitos Ville-Veikko tunnistettavasta logosta. Kiitos kaikesta editoinnista.

Kiitos Outi trailerin kuvauksista.

Kiitos Adfab Advertising Agency.

Kiitos kaikki.

Yhdessä tekemisestä kiitos.

*****

"Löytämänsä ajatukset jakaa mielellään muiden kanssa."

Kiitos Tove.

S

Kavereita Osa 1: Muumilaakso

2010-04-08T08:40:00.002+03:00

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Ensi-ilta päivä.

Mitä mielessä?

Ystävistä.

Se on Tampereen Taidemuseon Muumilaakso, joka on ollut projektin kaveri alusta alkaen.

Muumilaakso on ollut se pakopaikka, jossa on ihan hiljaa saanut katsella Toven kuvituksia ja kolmiuloitteisia pienoismallinnoksia.

Toisinaan olen vaan tuijotellut pieniä hahmoja odotellen, että ne vastaisivat kysyvään ilmeeseen. Vastaisivat vaikka että: "Hyvin menee!"

Muumilaaksossa on päässyt myös seuraamaan ihmisten, niin lasten kuin aikuistenkin ilmeitä ja reaktioita.

Ollaanpa muutaman kerran saatu aikaa melkoinen yllätysnumero, kun ollaan Pikku Myyn johdolla hypätty esiin muumiteatterin kulissien takaa. Ta -daa!!

Muumilaakso on yhtä keskeinen ja tamperelainen paikka kuin vaikkapa Amurin Helmi tai Vaakon Nakki.

Kömpelö vertaus ehkä, mutta sopii miettiä kuinka tärkeitä tällaiset hiljaisella äänellä kaupunkikulttuuria tekevät paikat ovat.

Ei tarvita suuria riemunkirjavia plakaatteja.

Vaan pieni kuiskaus siitä, että me olemme olemassa.

Tervetuloa, jos liikut täällä päin.

Antaapa Muumilaakson itse esitellä itsensä:

"Tampereen taidemuseon Muumilaakso on kirjailija ja taiteilija Tove Janssonin alkuperäisiä muumiteoksia esittelevä museo. Sen ainutlaatuiseen kokoelmaan kuuluu noin 2000 teosta.

Museo perustuu Tove Janssonin muumikirjoihin. Niitä on käännetty jo lähes 40 kielelle. Kirjat viehättävät aikuisia ja lapsia. Tove Janssonin alkuperäiset muumikuvitukset ovat olennainen osa museon tunnelmaa, ja etenkin Tuulikki Pietilän rakentamat kolmiulotteiset kuvaelmat täydentävät mielikuvaamme muumitarinoiden tapahtumista. Kokoelman helmi on sininen viisikerroksinen muumitalo, joka on yhtä omaperäinen kuin sen asukkaat – ja rakentajat Tuulikki Pietilä, Pentti Eistola ja Tove Jansson."

Jos et ole siis Muumilaaksossa käynyt, niin vielä ehtii.

Ja Muumilaaksosta Hällään tanssahtelee ihan hetkessä.

Hyvää ensi-iltaa!

Samuli

Treenipäiväkirja Osa 8: Myrskyä päin!

2010-04-07T11:42:00.010+03:00

Moi vaan.

Ensi-iltaan yksi (1) yö.

Meillä myrskyää.

Yksi Toven Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia kirjan vaikuttavimpia novelleja on Vilijonkan Myrsky. Siinä paitsi vapaudutaan kaikenlaisista Vilijonkan henkilöä pidättelevistä säännöistä, myös opitaan nauramaan omille tavoilleen ja hassutuksilleen.

Myrsky on jotain, minkä olemassa olon on aina aavistanut, ja sen tuloa on osannut pelätä. Mutta sen merkityksen on tajunnut vasta jouduttuaan sen keskelle. Minusta Myrsky on Tanssivan Muumilaakson taitekohta.

Myrsky on tärkeä kohtaus siinäkin mielessä, että sen esittää koko teosta ajatellen sivuhenkilöt, Vilijonkka ja Kampsu, jotka eivät kerran tanssittuaan enää palaa näyttämölle. Epädemokratista ehkä. Mutta mietitäänpä.

Olisiko se niin, että Vilijonkka ja Kampsu esittävät tämän tanssin meidän kaikkien puolesta. Olisiko niin, että Vilijonkka jäädessään vain lattialle nauramaan sekopäisenä, onkin meistä kaikkein selvänäköisin, ja nauraa meidän kaikkien paikoilleen jähmettyneiden, pelkotilojaan setvivien puolesta. On eri asia nauraa jollekulle kuin nauraa jonkun puolesta.

Vielä parempaa: Nauraa yhdessä toisen kanssa!

Kaiken lisäksi Tanssivassa Muumilaaksossa on kaksi Vilijonkkaa. No niin, kaksi, kyllä, mutta ei yht'aikaa. Anun ja Anniinan Vilijonkat, ne soivat molemmat, omilla detaljeillaan. Ne pelkäävät vähän erilailla. Vauhkoontuvat vähän erilailla. Naurun melodiakin on hieman eri.

Mikä sitten on samaa? Kysytään Sirkeltä. Löysin Eeva Kauppisen Kalevaan kirjoittaman jutun Sirken kirjasta Vilijonkka ikkunassa. (Happonen, Sirke Vilijonkka ikkunassa, WSOY 2007)

Kuunnelkaa tätä:

Vilijonkan villi tanssi

"Vilijonkat tanssivat eroon vääränlaisista velvollisuuksista juhannusniityllä ja mattoja pestessään. Niiskuneidin tanssi toimii koruesineiden tavoin feminiinisyyden attribuuttina. Mieltymys tanssiin asettuu samalle viivalle kauneudesta nauttimisen ja kauniina olon kanssa. Näin se on myös turhuutta, jota kaikki eivät ymmärrä", Happonen kiteyttää.

Myrsky muuttaa elämän

Miten elehtii ja liikkuu Vilijonkka, kun häntä katsoo tanssivana olentona? Sirke Happonen pohtii sekä liikkeen että pysähdyksen vaikutelmia.

Vilijonkan kohdalla hän ottaa avukseen modernin tanssin pioneerin Martha Grahamin ja tanssiteoreetikon Rudolf Labanin, jonka mukaan liikkumattomassakin kehossa näkyvät menneen jäljet ja tulevan odotus. Grahamilta tukija lainaa vastaparin koonto (contraction) ja ojentautuminen tai avautuminen (release).

Tiiviin tarkastelun kohteena on novelli Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin (1962).

Happosen tulkinnassa Vilijonkan myrskyä kohtaan tuntema pelko kääntyy ekstaasiksi. Myrskyä vastaan ojentautunut Vilijonkka tuntuu jopa toivovan hävitystä ja muutosta.

"Teksti painottaa ´kauniin´ esineistön hävitystä kuin vanhan Vilijonkan näkökulmasta ja kuva uudelleensyntyvän Vilijonkan yhtäkkistä elinvoimaa. Kun teksti kertoo hemulipatsaan syöksymisestä maahan ja sen rikkoutumisesta, kuvassa patsaan liikesuunta on selvästi ja hilpeästi ylös", Sirke Happonen tulkitsee.

Vilijonkan oikealla puolella oleva hemulipatsas saa alter egon aseman: sen asento kaiu´ttaa Happosen mukaan Vilijonkan asentoa, mutta näyttää omistajaansa verrattuna selvästi riemastuneelta. "Patsaan lennähtäminen ikään kuin hyppyyn ennakoi Vilijonkan voimistuvaa vapaudenhurmaa."

(http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=716285)

Vapauden hurma. Siinä se on.

Vapauden hurma yhdistää Anu ja Anniinan Vilijonkia.

Myrskyä päin!

Huomiseen.

Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Treenipäiväkirja Osa 7: Liikkumisen mekanismeista

2010-04-07T08:05:00.003+03:00

Kuvat: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Jäljellä yksi (1) työpäivä ennen ensi-iltaa.

Mikä meitä liikuttaa?

Esimerkki Näkymättömästä lapsesta(...) Se on ollut sitä esittävän Saran ja itseni tutkimuskohde. Niin tietenkin kaikkien Tanssivan Muumilaakson hahmojen kohdalla. Tutkimusta. Sitä kai toisen nahkoihin asettuminen on. Toisaalla empatian kautta ymmärtämistä, ja sitten toisaalla: aika kylmäkiskoistakin teknistä tutkimista.

Palaan taas Péter Nádas'n Muistelmien kirjaan.

Kuuntele tätä:

"(...)tunnistin omat kasvoni hänen kasvonpiirteistään, tunnistin oman avuttomuuteni hänen patoutuneesta, uppiniskaisesta kömpelyydestään, tosin tein kaikki havaintoni kylmästi, ulkokohtaisesti ja täysin tunteettomasti, mutta samalla minä nautin tuosta kylmäkiskoisuudesta(...)"

"(...)leikittelin ajatuksella että olen matoa tarkkaileva tiedemies, ja tiedemies haluaa oppia tuntemaan tutkimuskohteensa, sen liikkumisen mekanismit mutta myös tuon olion erikoislaatuisen sisäisen järjestelmän, tuon järjestelmän sielun, voiman joka synnyttää liikkeen, yhdistää siihen toisen liikkeen ja saa lopulta aikaan kokonaisen liikesarjan, halusin tarkkailla tuota merkillistä otusta sisältä käsin,niin että voisin samalla kertaa aistia sen ja itseni; aivan kuin tarkkailisimme vihreää, läpikuultavaa toukkaa, joka äärimmäisen pienten jalkojensa avulla pehmeästi kiipeää valkoiselle kivelle, ja kun kosketamme sitä, se vetää ruumiinsa kokoon(...)"

(Péter Nádas Muistelmien kirja Osa 1, Gummerus 2006, Suom.Hannu Launonen ja Juhani Huotari)

Tässä Nádas siis kuvailee veljen tarkkailemassa omaa siskoaan.

Kuvittelen, että Saran tanssijantyössä on jotain samaa; halu päästä hahmonsa nahkoihin. Tehdä se tarkasti, hellävaroin. Niin ettei se pääse katoamaan.

Päästä tarkkailemaan näitä hahmoja, sisältäpäin, mitä ne ovat, Ötökkä, Muumimamma, ja Näkymätön lapsi.

Mietin vain, että tarkkaileeko niitä vielä sittenkin kun hahmo on tullut tutuksi? Loppuuko tutkimus siihen, kun tutkittavasta on tullut tuttu.

Tarvitseeko sen?

Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Tiedotustilanteita Osa 4: Iltaharjoituksia

2010-04-06T21:26:00.005+03:00

Terve vaan.

Ensi-iltaan kaksi päivää. Kaksi yötä.

Huimaa.

Iltaharjoituksista tällaista kuvaa.

Kaikki on vähän vinksallaan.

Silmä ei ehdi enää tarkentaa.

Tunnelma on hyvä. Viime hetken säätöjä.

Ensimmäisiä koeyleisön nauruja.

Taputuksia.

Pienimpiä ehkä vähän pelotti.

On ok pelätä, kun sen lopulta voittaa.

Huomenna voi koittaa.

Uudestaan.

Hyvää yötä.

s

Huomioita Osa 12: Tanssivista muumeista

2010-04-06T09:06:00.004+03:00

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Miten kaunista, miten liikuttavaa se onkaan, kun Muumimamma ja Muumipappa tanssivat dueton. Kun nuo kaksi raskasta, valkeaa hahmoa uhmaavat painovoimaa, nousevat varpailleen ja tanssivat sirosti ja lempeästi. Näin tanssivat muumit, Janssonin pyöreänpyylevät hahmot jotka ovat hauskuttaneet mutta myös lohduttaneet jo montaa sukupolvea. Duetto nähtiin lehdistotilaisuudessa viikko ennen pääsiäistä. Ja silloin kostuivat tutkijankin silmät, hänen, jonka Janssonin maailmassa pitäisi olla paatuneen puoleinen hemuli.

Minulla on ollut ilo olla mukana tässä projektissa asiantuntijan ja mentorin roolissa. Tein kaksi vuotta sitten syksyllä väitöskirjan Tove Janssonin muumiteksteistä ja -kuvista, siitä nimenomaisesta aiheesta, miten kuvat ja tekstit voivat ilmaista liikettä ja tanssia - tai tarkemmin, tietenkin - illuusioita liikkeestä ja tanssista. Tove Janssonin elämässä oli tärkeää tanssi, seikka josta aiemmin ei paljon puhuttu. Mutta tanssin merkitys näkyy suoraan jo hänen töissään.

Janssonin alkuperäiskuvissa ja -teksteissä on monenlaista liikettä. Kepeän sirostelevaa,ojennettuja nilkkoja, paritansseja swingistä valssiin ja mamboon. Vähitellen, kun muumikirjat muuttuvat, kun niistä tulee tummempisävyisiä ja olemassaolon kysymyksiä pohtivia, myös liikkeen kuvaus teoksissa muuttuu. Liikkeestä tulee maanläheisempää, ekspressiivistä, paikoin primitiivistä. Joidenkin hahmojen kuten Vilijonkan liikeilmaisu lähestyy modernin tanssin liikekieltä, kuvissa ja teksteissä tuntuvat esimerkiksi koonto ja ojennus.

Kokoelmassa Näkymätön lapsi, johon MD:n tanssiteos ja Samuli Roinisen koreografia keskittyy, liikeilmaisu on hurjimmillaan. Osa selittyy Janssonin erilaisesta työtavasta tämän teoksen kohdalla, josta hän minulle kertoi. Jansson piirsi nopeasti tussilla kymmeniä piirroksia samasta aiheesta, ja valitsi sitten sopivimman painettavaksi. Tavallisesti hän luonnosteli ensin lyijykynällä.

Olen aikoinani tutustunut näihin luonnoksiin ja tuijottanut niitä tuntitolkulla, ja sittemmin keskustellut niistä MD:n työryhmän kanssa. Kun Janssonin luonnoksia katsoo peräperää (vaikkei niitä ole siihen tietenkään tarkoitettu!), suorastaan läkähtyy. Siellä veuhtoo Vilijonkka, helminauhat katkeilevat ja mekko lepattaa, trombi pyörii ja aallot pärskyvät. Siellä potkiskelee ärtynyt Muumipappa, siellä hiihtävät, sinkoilevat ja kallistelevat jouluostostensa kanssa kiireiset Kampsut. Ja sitten on hienovaraisempaa ilmaisua: Ti-ti-uun kuonon värekarvoja, kun tämä kohottaa kuononsa maistellessaan omaa nimeään, ryömiessään sen läpi. Variaatioita aiheesta salaisuuttaan varjeleva Muumipeikko, kulman kohotus ja yksi ainoa hännän nosto, kuin hermostuneessa odotuksessa.

Olin pitkään ihmetellyt, miksi tästä teoksesta ei ole tehty tanssiteosta. Teos on poikkeava Janssonin muumikirjasarjassa muutenkin, ja erityisesti liikkeen esittämisen takia. Vaan nyt se tapahtuu, nyt se tehdään! Olen sanomattoman innoissani ja jännittynyt.

Sirke Happonen, FT

Huomioita Osa 11: Kehäpäätelmiä

2010-04-05T09:51:00.013+03:00

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Terve.

Tanssivan Muumilaakson ensi-iltaan 3 (kolme) päivää. Super.

Hyvältä tuntuu.

Kuitenkin jossain syvällä kytee pieni pelko siitä, että olemme kiertäneet kehää.

Mitä se sitten tarkoittaa?

Avaan taas kerran Jukka Laajarinteen kirjan "Muumit ja olemisen arvoitus", ja aloitan lukea Muumilaaksosta, jossa

"(...)kaikilla on aikaa puuhailla ja leikkiä, tehdä ihan mitä haluaa, ja koska talvet nukutaan, on Muumilaaksossa ainainen kesä. Lapsuuden kesä, täydellinen ihanne.

Kaikkein parasta Muumilaaksossa on tietenkin se, ettei siellä ole ikävystyttävää. Muumilaaksossa on aina tilaa seikkailuille. Ja siellä, missä on tilaa seikkailuille, ollaan tekemisissä tuntemattoman kanssa, jonkin salaperäisen ja arvaamattoman."

(Jukka Laajarinne Muumit ja olemisen arvoitus, Atena 2009)

Tanssin tekeminen ei tietenkään voi olla pelkkää leikkiä. Mutta voiko se olla myös sitä?

Mistä lähdettiin liikkeelle? Mitä haluttiin selvittää?

Vai haluttiinko vain leikkiä?

*****

Mitä tältä työltä ylipäätään odottaa?

Laajarinne jatkaa:

"Olemme kulkeneet ympyrää. Olemme kiertäneet yksiä ja samoja kysymyksiä, ympäri ja ympäri, uudelleen ja uudelleen. Vastaukset haihtuvat edestämme, koskaan emme pääse perille. Kierkegaard sanoisi jopa, että perille pääseminen olisi varma merkki siitä, ettei ole päässyt perille.

Me olemme hemuleita, jotka aloittavat aina kokoelman, kun edellinen on tullut valmiiksi ja muuttunut arvottomaksi. Olemme teatterirottia, jotka turhaan yrittävät lakaista roskia kallellaan olevaa teatterin lattiaa ylämäkeen.

Olemme kuin valoa ja lämpöä kaipaava Mörkö, jonka kosketuksesta kaikki lämmin sammuu."

Mitä nyt sitten tapahtuu? Miten meille käy nyt, kun olemme melkein perillä. Tähänkö se nyt jää?

Seikkailu päättyy? N - Y - T - Nyt?

Noh. Jossain mielessä tietenkin kyllä.

Tanssi valmistuu, mutta arvottomaksi se ei muutu.

Se ehkä muuttuu esittäjilleen rutiiniksi, työksikin sitä voisi kutsua.

Mutta mitä esitys ja esittäjät nyt tarvitsevat, on yleisö. Katsojat.

Tämän tietää joka teatterirotta. Että tämä tunne siitä, että "vastaukset haihtuvat edestämme, koskaan emme pääse perille", että tämä tunne katoaa heti, kun vastuun seikkailla siirtää eteenpäin.

Siis muutama päivä aikaa vielä puuhailla.

Huomenna tulee.

Yleisö.

Samuli Roininen, tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Huomioita Osa 10: Metsistä ja Möröistä

2010-04-03T10:31:00.005+03:00

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Moi taas. Hyvää pääsiäistä.

Nyt olen pohtinut Peikon suhdetta Mörköön. Näin esiintyjäntyön kannalta.

Että, miten saisin ilmaistua tarpeeksi tarkasti sen kaiken, mitä Peikko käy päässään läpi, kun tapaa Mörön. Kasvot ilmaisevat tanssijalla niin paljon.

Peikkoa esittäessään kasvojen ilmaisulla ei ole merkitystä. Mietin edelleen, että:

a) Onko se ensimmäinen reaktio Peikon pakokauhun kaltainen jähmettyminen, kun jotain suurta ja pelottavaa alkaa lähestyä metsän uumenista.

b) Onko se Muumipeikkomaisen luonteva jatkoreaktio, että yrittää löytää itsestään se empatia, jolla voisi lähestyä Mörköä. Mörköä, joka vaan tuijottaa Peikon lyhtyä. Voisiko se empatia tässä näyttäytyä Peikon tanssina Mörölle. Fyysisenä yrityksenä ymmärtää niin itseään, ja pelkojaan, kuin toista ja sen pelottavuutta.

c) Olisiko tässä kaikessa koreografioitu Peikon omien tunnetilojen tarkkailu vahvempi näyttämöllinen ratkaisu, kuin miiminen pelon esittäminen.

Ja mikä sitten on niiden ero?

Tanssi voi toimia kiertotietä. Mimiikka pyrkii välittömään tunnistamiseen.

Metsistä.

Lainaan tässä Péter Nádasia, joka komeasti pysäyttää tekstissään hetken ja kuvan syvälle metsään, antaa kertojan toimia ikäänkuin tieteellisenä, ehkä kylmäkiskoisenakin tarkkailijana. Metsa näyttäytyy mystisenä, vieraana paikkana, jossa pätevät omat lakinsa. Lapselle, ja miksei vielä aikuisellekin, metsässä samoilu voi olla samalla sekä pelottava että lumoava kokemus. Sinne joutuminen symboloi monesti myös henkilön kasvua, sitä että joutuu selviytymään itsekseen. Metsä on monelle kasvun paikka.

Kuuntele tätä:

"Mutta en haluaisi rasittaa ketään itsekeskeisen lapsen tuntojen ja luonnon epäitsekkään elämän korrelaatioita koskevilla, enimmäkseen subtiileilla pohdinnoillani, sillä totuushan on, että on meidän suurin opettajamme, mutta vain viisaiden! sillä tyhmiä se ei koskaan opeta(...)"

Nádas jatkaa ja menee metsään:

"(...)jatketaan siis eteenpäin sitä syrjäpolkua joka vie aukealle, ja tarkkaillaan samalla, miten siellä kulkee se joka jalkapohjiensa syvimmällä viisaudella tuntee maaston jokaisen notkelman, jokaisen kiven, johon hänen kenkänsä kärki voi seuraavana hetkenä törmätä ja joka siksi saa hänet ottamaan siinä pitemmän askeleen, hämärän tiheyden, kasvoillaan yksittäisten tuulenvireiden suunnan ja herkässä nenässään tiedon siitä että joku muukin on mennyt polkua hänen edellään ja oliko kyseessä nainen vai mies, ja vain hänen korvansa johtaa toisinaan harhaan, hän kuulee kahinaa, rasahduksia, narahduksia, vaimeita mätkähdyksiä tai jotain yskimisen tapaista, seisahtuu, ja jotta voisi jatkaa matkaa, on silmän poistettava pelot, pelottavat aavistukset, toisinaan oikeasti liikkuvilta näyttävät varjot, hätääntyneet varoitukset ja kauhukertomukset."

(Péter Nádas Muistelmien kirja Osa 1, Gummerus 2006, Suom.Hannu Launonen ja Juhani Huotari)

"Jotta voisi jatkaa matkaa, on silmän poistettava pelot." kirjoittaa Nádas. Ja näin minusta ajattelee myös Muumipeikko kohdatessaan Mörön.

Että pelko siis on katsojan silmissä. Ja että se on poistettava.

Sen Peikko tekee.

Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

On the Road Part 1: EXPO2010

2010-04-02T10:00:00.007+03:00

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Hallo.

Good news.

Dancing Moominvalley will be introduced in China with two nights at the Expo 2010 in Shanghai in the coming August.

What is the Expo2010 all about?

"World EXPO 2010 Shanghai China will be held from May 1 to October 31, 2010 and last 184 days. The estimated number of visitors is 70 million, including about 5.5 million foreign visitors. EXPO aims to attract some 200 countries and international organizations as exhibitors. The scale of this event will be the largest in the history of EXPOs. The venue covers over 320 hectares in the heart of the Shanghai metropolis.

The main theme is Better city, better life. "

Better life(...)

I think one of the main themes in Toves work has always been how to find out the way to live a rich individual life, together with the other people. How to find your own face, or rather, your own way, I would say, and still respect the others. So. This seems to be a perfect day to start a brand new story line in this blog:

On the Road.

We will follow the Dancing Moominvalley / EXPO 2010 -project from the start. That is the Dancing Moominvalley Finnish premiere on the 8th of April 2010. From there we follow the preparations and take the blog with us to Shanghai and to the tour elsewhere abroad and in Finland.

I am happy to invite you with us. To the Dancing Moominvalley.

*****

FINLAND AT EXPO 2010 IN SHANGHAI.

READ MORE ABOUT IT: http://www.finlandatexpo2010.fi

Samuli Roininen, Choreographer, Dance Theatre MD, Finland

Treenipäiväkirja Osa 6: Varjoja taivaalta

2010-04-01T08:45:00.003+03:00

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Tällaista nyt sitten taas.

Projisoinneista.

Tanssivan Muumilaakson visuaalisuudessa on Sannan projisoinneilla niin näkyvä osa, että aloin miettiä itsekseni, mistä tämä kaikki oikeastaan on lähtöisin.

Lähtökohtana olivat siis Toven kuvitukset ja kuvataide. Mietittiin, miten Toven on työssään viivaa ja pintaa käsitellyt.

Sitten alettiin näkemään kuvia.

Kaivoin tässä esiin vanhat muistiinpanot viimevuotisilta Tampereen lyhytelokuvafestivaaleilta. Paitsi että Filkkarit ajavat meidät kerran vuodessa ns. Hällästä evakkoon, ne myös tarjoavat melkoisen määrän visuaalista inspiraatiota.

Itse olin kirjoittanut muistiin tällaista:

"Voisiko kollaasi-idea toimia myös näyttämöllä?"

Ja edelleen projisoinneista:

"Mieti:"

* Lasilevylle 'piirretyt' viivat, roiskeet jne.

* Väärentävät pinnat/ peilit /peilipallot

* Heijastukset: vesi, matalli, lasi jne.

* Kaleidoskooppi

* Leikatut shabluunat, niiden liike ja varjot; vrt. Vilijonkkan varjoteatteri

* Rasterit: verkot, pitsit; vrt. 70 -luvun psykedelia

* Sisäkkäin pyörivät renkaat luomassa syvyysperspektiiviä

* Lähestyvä piste

Hauska lista minusta.

Sanna on tietenkin vienyt visuaalisuutta omaan suuntaansa. Tanssiva Muumilaakso näyttää hienolta.

Siinä on tunnistettavissa Toven taiteen peruselementtejä. Välillä pintaa hallitsee musta-valkoinen, orgaaninen viiva, välin näyttämön pesee akvarellimainen kuultava kerros väriä. Maisema on mielummin abstrakti kuin suoraan kuvittava.

Tärkeintä tässä, että myös visuaalisuus jättää paljon katsojan oman mielikuvituksen varaan.

Jotenkin ajattelen kuitenkin, että tästäkin listasta on jotain vielä mukana.

Tiedoksi vaan, että "70 -luvun psykedeliasta" on luovuttu heti alkupeleissä.

Tanssivasta Muumilaaksosta tulee kaunis kun mikä.

Samuli

Mediaseurantaa Osa 1: Mainosjargonista

2010-03-31T09:00:00.002+03:00

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Terve taas.

Nyt kun ensi-ilta on aivan kulman takana, on syytä aloittaa ihka uusi blogisarja:

Mediaseurantaa.

Kyllä.

Täällä seurataan, mitä eri mediat ovat Tanssivasta Muumilaaksosta kirjoittaneet.

Kuinka kritiikit ovat teosta ja työryhmän valintoja ymmärtäneet.

Ruusuista ja risuistakin haluamme keskustella. Tulemme myös kirjoittamaan kriittisiä vastineita kriittisimpiin kritiikkeihin.

Haluamme keskustella siitä, kuinka kulttuuri itseään mainostaa. Onko oman hännän nostaminen ok, vai odotetaanko, että joku muu sen nostaa.

Arvioidaan myös projektin tiedottamisen onnistumista ja valmistaudutaan kertomaan Tanssivan Muumilaakson matkasta Kiinaan. Sallitaan itsekritiikki.

Kuuntelepa tätä:

"Katso kuinka tunteesi heräävät."

Kuulosta tutulta. MD:n sivuilta ehkä?

"Me loimme jotain uutta"

Nyt alkaa epäillyttää(...)harva tekijä kulttuurin parissa uskaltaa sanoa luoneensa jotain 'uutta'. Mistä on kyse?

Luetaan lisää:

"Eri asiat liikuttavat erilaisia ihmisiä. Se, mikä saa sydämen pamppailemaan toisella, ei välttämättä hetkauta toista lainkaan."

Ja sitten puhutaan jostain aivan mahdottomasta: TÄYDELLISYYS. Mitä se sitten on?

"Kun kysyt ihmisiltä mielikuvaa täydellisyydestä, saat erilaisia vastauksia, jotka vaihtelevat todellisesta kuvitteelliseen ja järkevästä epärealistiseen. Täydellisyys voi asia tai ajatus, paikka tai hetki. Kun halusimme suunnitella uudenlaisen, täydellisen auton, tiesimme, että sen pitää olla täydellinen useammalla kuin yhdellä tavalla."

No niinpä. Siinä se tuli. Auto. Auton valmistajan on niin helppo yhdistää tekninen täydellisyys johonkin jota autoa ostettaessa ei heti tulisi ajatelleeksi: SIELUKKUUS.

Mutta mietitäänpä. "Täydellisys ei kuitenkaan tarkoita sielukkuudesta luopumista. Katso vaikka kuuluisaa maalausta, huippu-urheilijaa, tai tunnettua rakennusta. Niissä on intohimoa ja persoonallisuutta."

Kyllä. Auton valmistajalla ei ole mitään eettistä ongelmaa yhdistää tuotteeseensa mielikuvia fyysisestä suorittamisesta tai taiteellisesta luovuudesta. Se kaikki mahtuu mainosjargonin tavaratilaan yhtä helposti kuin me pyörähdämme tuplatuuran. Siis, että helpolta näyttää, mutta että sitä ollaan hiottu kieli keskellä suuta tunteja ja tunteja.

Näin. Mutta yksi asia vielä ihmetyttää. Mikä on se kulttuurin markkinoinnin eettinen ongelma, joka aikalailla itseohjautuvastikin kieltää tällaisen kielenkäytön?

Vaikkapa siis näin:

"TANSSIVA MUUMILAAKSO - ME LOIMME JOTAIN UUTTA - TULE JA KOE KUINKA TUNTEESI HERÄÄVÄT."

Enpä tiedä. Totta tietenkin joka sana.

Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Tiedotustilanteita Osa 3: Iltaharjoituksia

2010-03-30T20:18:00.007+03:00

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Iltaharjoituksista muutama tuokiokuva.

Hyvää yötä.

Samuli

Tiedotustilanteita Osa 2: Sisarussuhteista

2010-03-30T08:43:00.006+03:00

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Vielä kerran.

Hyvän viikon putki harjoituksia takana. Jäljellä viisi (5) työpäivää!

Riippuen hieman kunkin pääsiäistraditioista.

Mitä mielessä?

Mietin vaan, kuinka hienoa on nähdä liikelaatujen kehittyvän tanssijoiden tavassa liikuttaa hahmojaan. Asiat ja olemukset kasvavat ja kehittyvät. Tulee omaa sanottavaa.

Ihan rutiinia tanssijantyötä tietenkin. Kuitenkin se aina yllättää, kun sitä saa katsoa 'ulkoapäin'.

Tiesitkö muuten, että Pikku Myy ja Nuuskamuikkunen ovat sisarukset?

Wikipediasta löytää kaikenlaista näistä välin monimutkaisistakin perhesuhteista. Näin Nuuskamuikkusesta:

"Nuuskamuikkunen on kesät Muumilaaksossa viettävä erämies ja Muumipeikon paras ystävä. Hän asuu teltassa, jonka hän pystyttää joka kevät samalle paikalle sillan viereen. Talvien ajaksi hän vaeltaa etelään. Nuuskamuikkusen vanhemmat ovat Juksu ja Mymmeli ja hän on myös Pikku Myyn velipuoli. Nuuskamuikkunen lähtee etelään kirjassa Taikurin hattu, mutta sanoo palaavansa keväällä takaisin. Muumipeikolle tulee Nuuskamuikkusta ikävä, mutta Muumimamma pyytää taikuria taikomaan, ettei Muumi enää ikävöi Muikkusta ja Muumin kaipaus muuttuu vain odotukseksi. Nuuskamuikkunen jättää kevätkirjeen aina ennen lähtöään. Nuuskamuikkunen soittaa huuliharppua ja polttaa piippua."

Niinpä. Sama hiusten väri. Kovin erilaisilta nämä sisarukset vaan vaikuttavat ainakin noin liikelaadullisesti katsoen. Suvi on saanut melkoisen etumatkan oman Pikku Myynsä kanssa. Taisimme aloittaa puolitoista vuotta sitten!

Se oli nimenomaan Pikku Myyn hahmo, jonka liikekieltä alettiin ensimmäiseksi etsimään. Pientä, nopeaa, malttamatonta, usein aivan kertakaikkisen ihastuneena omaan fantastisuuteensa. Tätä kai on Pikku Myy. Rytmistä. Poukkoilevaa. Ulos ja ylöpäin suuntautuvaa patoutumatonta jatkuvaa energiaa, joka potkaisee tapahtumat näyttämöllä käyntiin.

Ja sitten taas. Jotain aivan muuta. Nuuskamuikkusen maanläheinen, sanoittaisiinko orgaaninen tapa liikkua muistuttaa kenties jollain tavalla luonnossa liikkujaa. Ei Nuuskamuikkunen eläin ole kuitenkaan. Mutta tottunut liikkumaan eläinten seassa. Ekonominen. Sulavaliikkeinen. Tarvittaessa vahva, ja nopeakin. Se on Nuuskamuikkunen.

Mikä kuitenkin sekä Pikku Myytä että Nuuskamuikkusta tässä voisi yhdistää, on jatkuva uuden oppimisen halu. Toisella se näkyy vaan pitkäjänteisempänä analyyttisenäkin liikkeen tutkielmana, missä toisella elämä näyttäytyy ennemminkin rytmisenä läpijuoksuna. Ja sitten kääriydytään kerälle ja otetaan torkut. Toisen fraseeraa millimetritiheään, toinen etsii suurempaa kokonaisuutta.

Pikku Myy ja Nuuskamuikkunen.

Suvi ja Mikko.

Hienoa katsella kun tanssitte.

Samuli

Treenipäiväkirja Osa 5: Musiikkia

2010-03-29T08:20:00.001+03:00

Yksi Tanssivan Muumilaakson keskeisimpiä elementtejä on Heikki Mäenpään teokseen säveltämä musiikki.

Nyt voi jo sanoa, että musiikki ja tanssi ovat muokkautuneet projektin aikana, vaiheittain, yhä vahvemmin yhdeksi yhdessä toimivaksi kokonaisuudeksi.

Heikin musiikki liikuttaa. Ja se odottaa, että siinä liikutaan.

Se myös kehittyy koko ajan, sitä työstetään ensi-iltaan asti.

Vaikka itse sävellys on valmis, jatkuu työ musiikin kanssa. Hiotaan yksityiskohtia, vahvistetaan tulkintoja, tehdään sovitustyötä. Kuunnellaan äänentasoja ja -laatuja, lukitaan ne Hällä-näyttämön pehmeään akustiikaan. Suunnataan ääniä 5.1-kaiutinjärjestelmässä.

Yksityiskohdat terävöityvät. Asia tulee kolmiuloitteisemmaksi. Kokonaisuudet selkeytyvät.

Kuitenkin huomaan, että minun on vaikeaa kirjoittaa musiikista, jota me olemme kuunnelleet ensimmäisistä harjoituksista näihin päiviin.

Miksihän näin?

Kysyn, olisiko Heikin musiikki ollut alusta pitäen niin lähellä, ja niin orgaaninen osa koreografista työtä, että siitä on ollut vaikeaa ottaa etäisyyttä, ja sanoa vaikka että: "Niin, tältä se kuullostaa."

Tärkeänä tässä näyttäytyy se, että on saanut projektin alusta asti tehdä musiikkia säveltäjän kanssa. Jatkuvassa vuorovaikutuksessa on syntynyt paitsi tapa kommunikoida, esittää ideoita, myös luottamus toisen ratkaisuihin.

Tärkeää on tietenkin, että aikaa on ollut tarpeeksi. Tällainen työtapa vaatii kontaktitunteja.

Työtapa on ollut paitsi keskusteleva ja sovitteleva, myös provosoiva ja impulssiivinen. Improvisaatio on ollut tärkeä työkalu. Molemminpuolinen tilanteen kuuntelu on herkistänyt paitsi toiselle ominaisille tavoille fraseerata musiikkia ja liikettä, mutta myös harjaanuttanut sietämään hiljaisuutta ja liikkumattomuutta.

Kaikki yhdessä tehty työ on tietenkin tarjonnut minulle koreografina melkoisia mahdollisuuksia vaikuttaa itse sävellykseen.

Ensimmäisenä syntyi yhdessä muovautunut kohtauksellinen synopsis, ja siihen pohjautuva musiikkidramaturgia.

Ollaan voitu miettiä teemoja, jotka toistuisivat läpi teoksen, sekä musiikissa että koreografiassa.

Yksi keskeisin on ollut itse luomisen prosessin esille tuominen.

Nuuskamuikkusen kevätsävelen etsintä on tässä se, paitsi draamallinen, myös musiikillinen teema, jonka ollaan haluttu näkyvän läpi teoksen. Keskeneräisyyden kehittyminen kohti valmiimpaa. Etsiminen, oivaltaminen, löytäminen. Miksei myös hukkaaminen. Tai luopuminen.

Monesti melodian ollaan haluttu kytkeytyvän hahmoon, ja hahmon motiiviin. Monesti ollaan ideoitu, ja yritetty sanallistaa sävellystä paperille. Ollaan keskusteltu eri instrumenttien äänen luonteesta. Ollaan haluttu luoda päällekkäisiä, useiden intrumenttien kokonaisuuksia, ja sitten zoomata solistiseen soittimeen. Ollaan mietitty sävellyksen rytmistä monimuotoisuutta.

Musiikin kielen hallitseminen on itselleni ollut monesti enemmän mu-tu-tekniikkaa, ja vähemmän teoriaa. Enemmän intuitiota kuin suunnitelmallista musiikkidramaturgian hallintaa. Enpä tiedä. Työkaluina huono hyräily, trallattelu, tai rytmin poljenta ja viheltely(...) Usein olen ehdottanut mahdottomia, jopa tarkoituksettomia, mutta näin loppupeleissä olen äärimmäisen ylpeä siitä musiikista, joka Tanssivassa Muumilaaksossa tullaan kuulemaan.

Nyt tulee yritys kuvailla sitä:

Tanssivan Muumilaakson dynaamisuus on monen mietityn kontribuutin summa.

Musiikki on välin raivokkaan energistä. Sitten taas aivan hiljaista. Sen kontrastisuus pitää sen liikkeessä. Sen yksityiskohdat kasvattavat sen intensiteettiä.

Se on draamallista, se kertoo tunteiden tärkeydestä.

Useinmiten yksinkertaisimmilaan se on koskettavinta, mutta välin se myös hämmentää monimutkaisuudellaan.

Se uskaltautuu rikkomaan valmiin muodon, ja palaa välin synnyinseuduilleen.

Se onnistuu olemaan sekä impulssiivista että kuuntelevaa.

Se on musiikkia, joka myös haluaa kuunnella tanssijaa.

*****

Musiikista.

Samuli

Treenipäiväkirja Osa 4: Valoa

2010-03-27T14:20:00.010+02:00

Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd

Terve taas.

Tänään suunnitellaan valoja. Ja tehdään taas koko hoito läpi.

Yksi mieluisimpia hommia on istua katsomossa, ja katsella kuinka hyvältä tilanteet alkavat näyttää.

Kuinka valo piirtääkin asioita esiin erilailla.

Sitä katsoo tanssia, no miten sitä sanotaan(...)

Jotenkin uudessa valossa.

Nähdään.

Samuli

Treenipäiväkirja Osa 3: Edistystä

2010-03-27T09:19:00.001+02:00

Terve taas.

Jos joskus elämässä on päiviä, että tuntuu siltä, ettei oikeastaan mitään merkittävää edistymistä ole tapahtunut, niin eilen oli juuri sellainen päivä.

Väärin ajateltu tietenkin.

Paljonkin tapahtui.

Huomaamatta. Eri tahoilla.

Silti epäillyttää.

Wikipedia kirjoittaa aiheesta näin:

"edistys

1. ajassa tapahtuva kehitys, joka saa aikaan toivottujen seikkojen kasvun tai voimistumisen.

Taantuma voi olla edistystä parantavan vaikutuksensa vuoksi.
Edistys on usein uudistusten pontimena. "

Loistavaa.

Tänään taas jatkuu tämä.

Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Blogistibloggaablogeja Osa 1: Hatuttaako?

2010-03-26T08:30:00.008+02:00

Terve taas.

Tänään itse blogin kirjoittamisesta.

Arvasin että tulee vielä se päivä, kun tämän blogin sisältö alkaa elää ihan omaa elämäänsä.

Ja että tämä blogisti alkaa seuraamaan muiden blogistien blogeja. Ihan alvariinsa bloggailen kaikenlaista mielenkiintoista, joka (Ja kiitos tästä.) vie ajatukset hetkeksi pois siitä itsestään, mikä se oli(?), projektista.

Nii-in. Ja sitten vaan kirjoittamaan blogia näistä eskapistisista harrasteista. (Sitä paitsi turha luulla, että tämmöiset blogin kirjoittamiset mahtuisivat meillä työaikaan.)

Siis blogeista. Tarkoitukseni oli kirjoittaa tänään monista hatuista, joita Tanssivan Muumilaakson puvustukseen kuuluu. Ajattelin aloittaa hienosti otsikolla:

Hatuttaako?

Ja löysin seuraavanlaisen blogin:

http://hatuttaako.vuodatus.net/blog/

Hauskaa. Vuodatusta. Sitäkin. Mutta myös paljon muuta. Ihan arkipäiväistä toimintaa. Hyviä reseptejä ja muuta. Itse ostin lammasta ja ajattelin sen vielä ennen ensi-iltaa pistää uuniin. 150 astetta ja varmastikin 4-6 tuntia. Reilusta valkosipulia ja tinjamia. Hyvä punkku ja uunivihannekset.

Niin muuten.

Hatuttaako-blogin kirjoittaja suosittelee muutamaa itse lukemaansa blogia: Tsekkaa vaikka Kirahville kaulahuivi.

http://kirahvila.blogspot.com

Terveisin,

Samuli Roininen, Tanssiva Muumilaakso -projekti

Tiedotustilanteita Osa 1: 2345

2010-03-25T09:52:00.001+02:00

Terve taas.

Tänään meillä on Hällä-näyttämöllä Tanssivan Muumilaakson pressitilaisuus. Tiedotettavaa on. Muutama jymyuutinenkin.

Tervetuloa BBC, CNN ja muut.

Palaamme hottistopiciin:
Elämän trigonometriaa.

Täydellisessä maailmassa koreografian tekeminen lähtisi oheisen kuvan mukaisesta kaavioista.

Koreografi istuisi mukavasti sohvalla ja huutelisi asiantuntevia ohjeita kuten:

"Tanssija A. Siirtykää muumimaisesti ruudusta 15 ruutuun 74 hypellen tasajalkaa, ja sitten siirtäkää vasenta jalkaanne niin että se tavoittaa ruudun 82."

Tai jotain.

Täydellisessä maailmassa koreografilla olisi kuuluva ääni ja ehdoton auktoriteettiasema.

Ja kaikkein pahasuisimmille annettaisiin vielä mikki kouraan.

Meillä tanssija-koreografi yrittää muumikypärän sisältä huutaa muille muumikypäräisille kollegoilleen, niin että

"Hypätkää. Hypätkää!"

Ja kuulee vain oman äänensä, kun jää kaikumaan kypärään, että

"Pätkäpätkä."

Eikä kukaan muu kuule. Ja että muumikypärästä tansija-koreografi näkee varpaansa ja palan taivasta.

Ei sen enempää, eikä vähempää. Mutta kovin pienen siivun kuitenkin, kun ajattelee kuinka iso on Hällä-näyttämö(...)

Niin että tervetuloa BBC, CNN ja muut.

Samuli Roininen, tanssija-koreografi

Mammamaisia mietelmiä..

2010-03-24T17:18:00.007+02:00

Hiljaisuuden puolustus

Ihmisiä, jotka sanovat ääneen sen, mitä kaikki ajattelevat tai onnistuvat kiteyttämään olennaisen ympäröivästä todellisuudesta, on helppo ihailla (tai vihata niiden, jotka eivät pysty sitä vastaanottamaan.) Maailma tarvitsee "totuudentorvia", jotka elävästi ja nopeasti reagoivat ympäristön muutoksiin ja tekevät siitä tarkkoja impulssinomaisia havaintoja. Niin kuin nyt Pikku Myy tai väkijoukon lapsi Keisarin Uudet vaatteet -sadussa. Haluan kuitenkin puolustaa lapsen oikeutta hiljaisuuteensa ja kiltteyteensäkin. Ja olenko aivan väärässä, kun minusta tuntuu, että pojan hiljaisuutta ja kiltteyttä katsotaan enemmän positiivisessa valossa kuin tytön? Hiljaiset pojat tunnutaan määriteltävän helpommin filosofisiksi mietiskelijöiksi, joiden hiljaisuus mielletään enemmän tiedostetuksi valinnaksi, kuin tyttöjen. Ikään kuin tyttöjen hiljaisuus olisi aina merkki liiasta kiltteydestä, alisteisesta asemasta ja heikkoudesta. Näitäkin tapauksia tietenkin on, niin kuin nyt Ninnin kohdalla, jonka hiljaisuus on rakentunut tukahdutettujen tunteiden ja ilmaisematta jääneiden ajatusten sijaisverhoksi. Ja onhan naisen ääni historiassa valitettavan usein kovin hiljaista, tai pikemminkin äänetöntä..

Siksi on ihanaa, että on olemassa yhteisöjä ja muumiperheitä, joiden pariin lapsi voi tulla eheytymään. Ja aikuisia, jotka ymmärtävät lapsen tarpeita ja hyväksyvät hänet sellaisena kuin hän on, jotka eivät hätkähdä hänen erityislaatuisuuttaan, ja antavat sille sen tarvitseman tilan ja ajan. Kun ympäristö ei ole koko ajan muistuttamassa siitä, mikä toisesta pitäisi tuleman tai määrittelemässä mitä hän nyt on, voi kasvaa siksi miksi pitääkin - omaksi itsekseen.

Jee, Eläköön Muumiperhe!!! Ja lähimmäisen rakkaus!!

Ryntäilyjä Osa 5: Hiljainen hetki

2010-03-24T09:00:00.000+02:00

Tämä tapahtui eilen.

******

Täällä Hällässä tällä hetkellä hiljaisuus.

Aamupäivällä kuvasimme kaikista Tanssivan Muumilaakson hahmoista henkilökohtaiset potretit. Niistä tulee komeita EPSON digigrafiavedoksia.

Ajatus on, että kuvat ovat nähtävissä Hällässä ja että ne kiertävät myös maailmalla teoksen mukana.

Harjoituksissa meitä taas kuvasi MD:n valosuunnittelija Sari Mayer.

Tuli näitä hetken pysäyttäneitä otoksia, joissa on myös jotain koskettavaa.

Se on ehkä tämä tanssijan ei-esiintyvä ilme, kun harjoitus pysähtyy jonnekin keskustelemaan, taikka vain odotellaan uutta lähtöä.

Pieniä harhailevia katseita.

Tai lämpimiä keskusteluja.

Pysähtyneitä raukeita asentoja.

Pois otettuja pukuja.

Päät ja hännät kainaloissa.

Kovin erilaista kuin itse esityksen eteenpäin rullaava tempo.

Mietin, ovatko kaikki keskittyneitä vai vain todella väsyneitä(...)

Ehkä molempia.

Nauramme kuitenkin kaikki suuren ääneen, kun Mamma taputtelee Pappaa kuonolle.

Ihan ällistyttävän todentuntuinen hetki.

*****

Että mikä se on tämä hellyys, jota me tanssien yritämme selvittää?

Samuli Roininen, tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Triviaa Osa 3: Ihmemaassa

2010-03-23T12:40:00.003+02:00

Terve. En tiedä josko tällä on kenellekään merkitystä.

Mietin tässä vaan miten suoraan Tove pistää PikkuMyyn elämän totuuksia laukomaan.

Se on PikkuMyy, joka älähtää ensimmäisenä, jos jokin ei ole ihan normien mukaista.

PikkuMyy on laukonut mm. näin:

"Ja jos kaksi höperöä asuu samassa saaressa, niin he joko tietävät toisistaan kaiken tai eivät halua tietää toisistaan mitään. Todennäköisesti sekä niin että näin. Nimittäin: eivät halua tietää, koska tietävät."

Tosin juuri PikkuMyy taitaa ensimmäisenä myös hyväksyä asiat ja henkilöt, jotka ovat vähän erilaisia.

Myy jatkaa Toven Muumipappa ja meri teoksessa näin:

"Tuo kalastaja on höperö, hänellä on meriheinää päässä."

Höperyyttä tietenkin myös on.

*****

Palaan vielä Eeva-Liisa Manneriin ja Liisa ihmemaassa suomennokseen.

Osmo Pekonen lainaa Carrollia ja kirjoittaa HS:ssa tästä matemaatikkojenkin omasta sadusta, Liisasta ja sadun Irvikissasta näin:

"Mutta minä en tahdo mennä hullujen luokse", sanoi Liisa

"Ei voi auttaa", sanoi kissa, "me olemme kaikki täällä hulluja. Minä olen hullu. Sinä olet hullu." "Kuinka sinä voit tietää, että minä olen hullu?", kysyi Liisa. "Sinun täytyy olla", sanoi kissa. "Muuten et olisi tullut tänne."

(Liisa ihmemaassa , Lewis Carroll 1865, suom. Kirsi Kunnas ja Eeva- Liisa Manner 1972)

Sitten kissa katosi vähitellen, ja niin kuin ne, jotka ovat lukeneet, saattavat muistaa, kuinka kissan irvistys näkyi vielä senkin jälkeen.

"Liisan seikkailut Ihmemaassa ja Peilimaassa ovat tajuntaa laajentavia kirjoja, joihin sisältyvät merkillisinä haavekuvina monet tieteellisen maailmankuvamme perusajatukset.": sanoo Pekonen.

Että voisiko kellon hetkeksi pysäyttää, ja antaa näiden teekutsujen vielä jatkua tovin?

Ensi-iltaan tasan 10 työpäivää. Ei voi auttaa. Hulluutta.

Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Triviaa Osa 2: Found in Translation

2010-03-22T09:51:00.002+02:00

Hei kaikki!

Viralliset pressikuvat otetaan tänään. Kouriintuntuva deadline siis; pitäisi jo näyttää enemmän tai vähemmän valmiilta. Saapa nähdä. Onneksi kuvaaja on huippu.

Mitä muuta? En tiedä josko tällä on kenellekään merkitystä.

Mutta minua se tavallaan kosketti. Fantasiakirjallisuudesta. Klassikoiden kääntämisestä. Tulkinnoista. Moista.

Eeva-Liisa Manner käänsi vuonna 1972 yhdessä Kirsi Kunnaksen kanssa Lewis Carrollin fantasiaklassikon Alice's Adventures in Wonderland. Leffan olit kai jo nähnytkin.

Riitta Oittinen taas toimii Tampereen yliopistossa käännöstieteen professorina. Teoksessaan Liisa, Liisa ja Alice (1997) hän tarkasteli kolmea ensimmäistä Alice-suomennosta.

Hän kirjoitti HS:n kulttuurisivuilla (HS 10.3.2001) Tuomas Nevalinnan silloin uudesta suomennoksesta, ja vertaili sitä yhdessä vanhojen suomennosten kanssa alkuperäistekstiin.

Mitä oli muuttunut? Oliko käännöksessä kadonnut jotain uutta? Oliko kääntäjän tulkinta oikea?

Oittinen kirjoittaa:

"Carrollin klassikko on ansainnut tämänkin uuden tulkintansa: nyt lukijoilla on mahdollisuus valita, millaisen näkökulman tarinaan haluaa.
Jos haluaa tietää tarkasti, mitä tarinassa tapahtuu, kannattaa valita Nevanlinnan tai Martinin tulkinta. Jos taas haluaa nauraa kylkensä kipeiksi, Kunnaksen ja Mannerin suomennos on varmasti lystein.
Jos lukija haluaa tutustua tarinaan lastenkirjana, Swan sekä Kunnas ja Manner ovat silloin parhaita valintoja.
Kenties parhaiten hauskuus ja tarkkuus yhdistyvät edelleenkin Martinin suomennoksessa."

Lewis Carroll (1865)

"The Hatter shook his head mournfully. "Not I!" he replied. "We quarrelled last March - just before he went mad, you know -" (pointing with his teaspoon at the March hare,) "- it was at the great concert given by the Queen of Hearts, and I had to sing Twinkle, twinkle, little bat!
How I wonder what you're at!"

Anni Swan (1906)

Hatuntekijä pudisti suruissaan päätään. "En minä", lausui hän. "Me riitaannuimme viime maaliskuussa, juuri vähän ennen kuin tuo tuossa tuli höperöksi (hän viittasi teelusikalla höperöön jänikseen). Herttakuningattarella oli silloin suuret laulajaiset ja minun piti laulaa: Liuskis, läyskis, lepakko!
Oletpa kumma olento!"

Kirsi Kunnas ja Eeva- Liisa Manner (1972)

Hatuntekijä pudisti alakuloisena päätään.
- En minä! hän sanoi. - Me riitaannuimme viime maaliskuussa, juuri ennen kuin tuo tuossa tuli hulluksi (hän osoitti lusikalla Hassua Jänistä). Herttakuningattarella oli silloin isot laulajaiset ja minun piti laulaa - odotahan: Tuikit, tuikit, tätönen
kuka olet? kyselen . . .

Alice Martin (1995)

Hattumaakari puisti murheellisena päätään. "Minäkö!" hän vastasi. "Ei, me riitaannuimme viime maaliskuussa, Aika ja minä, juuri ennen kuin tuo tuossa tuli hulluksi" (hän osoitti teelusikallaan maalisjänistä). "Herttarouva oli järjestänyt suuren konsertin, ja minun piti laulaa Tuiki, tuiki, tupakkirulla,
et kai aio tänne tulla?"

Tuomas Nevanlinna (2000)

Hattu Hassinen pudisti murheellisena päätään. "En minä!" se vastasi. "Me riideltiin viime maaniskuussa - juuri ennen kuin tuo tuli hulluksi, nimittäin -" (hän osoitti lusikallaan Maaniskuun rusakkoa) "- se tapahtui Herttakuningattaren järjestämässä suuressa konsertissa, ja minun piti laulaa: Tuiki, tuiki kärpänen
iltaisin sua kyttäilen."

Itselleni tuo "kärpänen - kyttäilen" toimii parhaiten.

Loistokäännös tämä(...)Maaniskuun rusakko, Arabian jänis. Onhan näitä.

Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Huomioita Osa 9: PROJEKTIOITA?

2010-03-21T14:59:00.010+02:00

Terve taas. Mietin taas lukemaani.

Mietin tässä tuota Saran viimeisintä blogikommenttia kahden maailman rajalla olemisesta. Äidin kommentti. Tanssijan kommentti. Molempia tietenkin.

Sanotaan, että lapsi elää sadun ja todellisuuden rajalla. Tai että lapsen todellisuuteen, lapsen havaintomaailmaan kuuluu paljon sellaista, mitä me aikuiset emme enää näe emmekä kuule.

Siitäkö Näkymättämän lapsen, Ninnin tarina oikeastaan kertoo?

Tove ei tässä kerrokaan ainoastaan omien kasvojen löytämisestä. Vaan kertomus puhuu myös siitä, että on opittava näkemään ero todellisen ja epätoden välillä. Muuten käy kalpaten.

Tanssivan Muumilaakson Ninni on aluksi itsekin vain projektio, joka heijastuu lavastuksesta ja välin muista hahmoista. Tajusin viime viikon viimeisessä läpimenossa, että oikeastaan Ninni onkin jotenkin jäänyt jumiin projektiomaailmaansa. Taikka toisin päin: Ninni on mielikuvituksessaan luonut itselleen projektion, jonne voi piiloutua ilkeiltä ja ironisita tädeiltä. Ja kun kaikki se kaunis ja värikäs sitten lopulta häviääkin, jää näyttämölle fyysiset, kaksiulotteiset lavasteet ja Ninni, oikea Ninni. Ja tuolla projektion yht'äkkisellä katoamisella koreografia zoomaa ensinnäkin Ninnin näkyväksi tuloon, mutta myös itse tanssiin (fyysisyyteen). Ja se tuntuu hyvältä. Merkittävältä.

Kirsi Kunnas kirjoitti sunnuntain Aamulehdessä näin:

"Satu kasvattaa - paradoksaalista kyllä - lasta todellisuuteen, kohtaamaan erilaisia tunteita. Vähitellen lapsi ymmärtää, että se mitä tapahtuu sadussa, on kuvittelua eli se eroaa oikeasti todellisuudesta."

Kunnas jatkaa:

"On tärkeätä, ettei ihminen jää fantasiamaailmaan, mutta osaa silti käyttää mielikuvi(tu)sta, sillä mielikuvituksella luodaan tulevaisuus."

(Kirsi Kunnas, AL 21.3.2010)

Näin. Kunnas esittää myös toiveen: "Lukekaa runoja ääneen."

Samuli Roininen, Tanssiva Muumilaakso -projekti

Salaisuuksia osa 1

2010-03-20T17:13:00.009+02:00

Kahden maailman rajalla

Minulle näkymättömän lapsen hahmoon kiteytyy koko elämän ihme ja olemisen kätkeytynyt salaisuus kauneimmillaan ja raadollisimmillaan.
Määrittelemisen mahdottomuus ja tarpeettomuus.
Olemisen lahja elämälle, jonka voi avata yhä uudelleen.
Voisiko elämä ollakin pidennetty hetki ennen kaiken paljastumista?
Kaikkien olevaisten yhteinen jaettu salaisuus, joka pieninä kohtaamisten jaettuina hetkinä raottuu... Ihmetyksen jännitteinen hetki juuri ennen salaisuuden paljastumista..

Treenipäiväkirja Osa 2: Kulisseja

2010-03-20T10:00:00.002+02:00

Tätä taas. Kaikki tuntuu etenevän hurjalla vauhdilla, puvustus, lavastukset, projisoinnit, maskeeraus, peruukit, musiikki, äänet. Mitä vielä? Käsiohjelmat, julisteet. Vaikka mitä. Syytä onkin tietenkin.

Tänään lavastuksesta.

Minusta meillä on hienoimmat kulissit kuin kellään ikinä aikaisemmin.

Muistatko Toven kivet ja kalliot Kuka lohduttaisi Nyytiä -teoksessa? Muistatko kuvan, jossa Nuuskamuikkunen soittaa harppuaan keskellä kukkapeltoa. Molemmin puolin ketoa nousevat tummanpuhuvat kalliot kuin valaan selät. Siltä näyttävät Tanssivan Muumilaaksonkin kulissit. Kuin isot meressä uivat valaat.

Siinä on se tanssivien muumien reaalimaailma, jossa tämä meidän taide tapahtuu. Taide on hauskaa. Taide on työtä. Taikka joskus, niin kuin Wikisitaatteista Vilijonkkan sanoin voisi joku puuskahtaa: "Taide ei ole hupia! Taide on tuskaa!" Niinkö? Taikka jatkaa mamman tavoin: "Tämä on romanttinen retki miehille!" Sitäkin se voi olla. Meidän lavastettu Muumilaaksomme.

"Harha on totta ja totuus on harhaa, se usvaksi muuttuu ja käsistä karkaa",

sanaili William Shakespeare. Näin alkaa Hesarin juttu suomalaisesta lavastustaiteesta. Luepa HS:n sivuilta Heta Reitalan haastattelu tai lue kirja, Harha on totta. Näkökulmia suomalaiseen lavastustaiteeseen ja pukusuunnitteluun 1900-luvun alusta nykypäivään. (Toim. Heta Reitala. Atena)

(http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Sata+vuotta+harhan+taidetta/HS20051210SI1KU02xah)

Harhaa vai totta? Mutta toistuvasti huomaan istuvani leikkimässä Tanssivan Muumilaakson lavastepienoismallin edessä. Siinä jotenkin rauhoittuu, kun kaikki tuntuu olevan hallussa, mittasuhteet tulevat helpommin käsitettäviksi. Ja sitten tulee taas Iso Käsi(...) ja huips vaan kaikki siirtyy ylösalaisin ja uusiin paikkoihin. Helposti. Kertakaikkisesti. Totta. Hauskaa harhaa.

Mukavia päiviä. Hauskaa viikonloppua.

Samuli Roininen, Tanssiva Muumilaakso-projekti

Huomioita Osa 8: Elämä kaaviona

2010-03-18T08:45:00.002+02:00

Terve taas.

Ajan kulusta.

Tänään tulee täsmälleen 15 (viisitoista) työpäivää täyteen. Siis laskien ensi-illasta taaksepäin.

Tajuan kuinka nopeasti harjoitusperiodi tulee olemaan ohi. Noin vaan. Ensin ajattelee, että aikaahan on jäljellä vaikka kuinka. Ja sitten se onkin ohi. Vaan ohi.

Ajankulu siis huolettaa. Mietin, josko voisin kuvata jäljellä olevia päiviäni matemaattisesti. Piirtää kaavion kalenteriin.

Oulun yliopiston sivulta löytyi vinkkejä elämän trigonometristä mallinnusta kaipaaville. Asia kuulostaa niin hienolta, että lainaan tässä vain ja ainoastaan johdanto-osaa. Kokonaisuudessaan. Sitä paitsi hukkasin liite A:n(...) Kuunnelkaa tätä.

"Useimmille meistä on elämän tarkoitus jäänyt toisinaan pitkästäkin kokemuksesta huolimatta varsin epäselväksi. Elämän tarkoituksen salaisuutta ei tämäkään tutkimus pystynyt selvittämään, mutta hyvin lähelle päästiin; Elämä onnistuttiin mallintamaan matemaattisesti. Tämän tutkimuksen tarjoamilla teoreettisilla työkaluilla voitaneen tämä ihmiskunnan suurin ongelma vielä tulevaisuudessa täysin yksiselitteisesti ratkaista.

Matemaattisesta elämän mallista ei sellaisenaan ole suurtakaan hyötyä, sillä tulosten laskeminen ja varsinkin niiden tulkiseminen on varsin työlästä puuhaa. Jotta mallista saataisiin jotain hyötyä, on sen avulla pystyttävä suorittamaan koneellisia elämän ja koko universumin simulaatioita. Nykyisten "tietokoneiden" laskentateho ei tähän riitä, vaan tarvitaan paljon tehokkaampaa laskentaa. Riittävä laskentateho saavutetaan vasta n:nnen sukupolven koneella, joka on esitelty liitteessä A.

Johdanto

Täydellisen matemaattisen mallin luominen elämästä saattaa kuulostaa utopialta, mutta sitä se ei ole. Tutkimuksessamme olemme lähteneet muutamista hyvin perustavaa laatua olevista, tunnustetuista ja yleisestikin tunnetuista tosiseikoista:

1. Elämässä on sekä hienoja että huonoja hetkiä. Näiden keskimääräisten esiintymistiheyksien keskinäinen suhde on keskimäärin likimäärin 1.

2. Elämä on keskimäärin alamäkeä. Aiempi hieno hetki on keskimäärin hienompi kuin myöhempi hieno hetki ja myöhempi huono hetki keskimäärin hienompi kuin aiempi huono hetki. Vallitsevasti on kuitenkin niin, että sekä myöhempi että aiempi huono hetki ovat huonompia kuin hieno hetki. Paikkallisia poikkeamia tähän perussääntöön ilmenee erinäisissä elämän vaiheissa. Esimerkiksi maanantaina ruokalassa tarjottu burgundinpata saattaa aiheuttaa huonomman hetken kuin aamulla seitsemältä koettu herääminen oli, vaikka näiden kahden tapahtuman suhteellinen sijoittuminen aikajanalle saattaisikin antaa aiheen olettaa muuta.

3. Hienojen ja huonojen hetkien välinen ero kapenee iän mukana ja häipyy lopulta kokonaan, mistä seurauksena on henkinen kuolema. Henkinen kuolema on vastassa aina, ellei fyysinen kuolema ehdi ensin. Hienojen ja huonojen hetkien välisen eron kapeneminen hidastuu iän mukana. Epätieteellisesti voitaisiin sanoa, että sekä hienous että huonous väljähtyvät niitä kokevan henkilön vanhetessa.

Elämän mallintavan yhtälömme olemme johtaneet näistä perusaksioomista. Näiden lisäksi on käytetty paljon empiiristä tutkimusaineistoa ja erilaisissa tilanteissa laskettuja painokertoimia. Näiden kokonaisvaikutuksena olemme saaneet aikaan koko elämän täysin eksaktisti mallintavan yhtälön ja sen lisäyhtälöt. Teoria on testattu erilaisissa tosielämän tilanteissa, ja se on todettu täysin toimivaksi.

Jo nopea vilkaisu kolmeen perusaksioomaan paljastaa tieteen tuntijalle elämää mallintavan yhtälön perusluonteen. Aksiooman 1 perusteella voidaan olettaa elämän koostuvan cosini- tai sinikäyrästä. Aksioomat 2 ja 3 taas osoittavat, että tällä käyrällä täytyy olla verhokäyränään jokin aidosti vähenevä funktio. Molemmat oletukset ovat oikein, kuten tutkimuksemme lopulta paljasti."

(http://www.ee.oulu.fi/~topiolli/ptk/cosini.html)

Niin totta!

Tässä iskee hermoon tämä: "Aiempi hieno hetki on keskimäärin hienompi kuin myöhempi hieno hetki(...)"

Että yhtä alamäkeä. Ja aidosti vähenevä funktio! Pitäisikö huolestua heti pian?

Takaisin töihin.

Samuli Roininen, tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Triviaa Osa 1: Kohtaaminen

2010-03-17T09:27:00.004+02:00

Kuva: Ari Ijäs

Terve. En tiedä josko tällä on kenellekään merkitystä.

Minua se tavallaan kosketti. Elämän triviaalitietoja.

Mietin tässä, tapasivatko Tove Jansson ja Eeva-Liisa Manner koskaan aikoinaan. Mietin, osasivatko 40-luvun lopulla aavistaa miten heitä luettaisiin 60 vuotta myöhemmin.

Saattoivatko ajatella, että heitä luettaisiin jopa ristiin. Kirja toisen kirjanmerkkinä.

Molemmat modernistit kirjoittivat paitsi lyriikkaa, ja lyyrisesti, myös päätyivät teatteriin.

Vuonna 1949 Manner julkaisi runokokoelman Kuin tuuli tai pilvi, jossa on runo kurpitsasta.

Tuota kummallista kurpitsaa olen miettinyt. Runo menee näin:

Kerran, kun minulla oli vähäsen nälkä ja hyvin, hyvin ikävä,
söin kukan, joka oli säästänyt tuoksunsa kuutamolle.
Söin punaisen unikonkukan ja tulin ihan humalaan.

Ja silloin tapahtui päässäni hupsuja asioita:
se tuli haaveelliseksi ja alkoi miettiä runoja.
Se muuttui kurpitsaksi ja alkoi laulaa.

Ja se lauloi niin, ja se lauloi niin
että sydämeen ihan koski:

"Oi armas! Laakson teillä
taas kukkii santelipuu.
Runo vuoteemme on. Ja meillä
on yö ja toukokuu.
Kuin kerran ennen meillä
on yö ja toukokuu..."

Niin se lauloi. Kummallista - eikö se olekin kummallista?
En ole tiennyt koskaan ennen,
että kurpitsatkin osaavat laulaa.

(Manner, Eeva-Liisa Kuin tuuli tai pilvi, WSOY 1949)

Vuonna 1949 sai ensi-iltansa ensimmäinen muuminäytelmä Mumintrollet och kometen Helsingin Svenska Teaternissa.

Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Huomioita Osa 7: Logiikkaa

2010-03-15T08:55:00.001+02:00

Moi.

Tänään on nyt sitten ilmeisesti Tanssivan Muumilaakson superpäivä puvustuksessa. Jännittävää.

Sovitetaan kaikkea puolivalmista ja ihmetellään miltä kollega näyttää mekossa. Tassutellaan, yritetään pysyä pystyssä uusilla koroilla.
Hattuja valmistuu. Peruukkeja kootaan. Kenkiin on kiinnitetty rusetteja. Meistä tulee ihan oikeasti muumihahmojen näköisiä.

Koreografina tuskin maltan odottaa, että nähdään, pystytäänkö kaikki suunnitellut liikkeet pitämään samoina. Pitääkö soveltaa?

Puvustus tietenkin saakin määrittää hahmojen tapaa liikkua, mutta rajansa rajoittamisellakin. Ja että riittääkö aika siihen, että opitaan liikkumaan puvuissa, miten se sanoisi, orgaanisesti eläen, eikä vain maskotteina poseeraten. Muumimamman nähneenä uskon että riittää. Aika. Tanssiva hahmo on orgaaninen olio, jonka 'aitoon' olemiseen alkaa uskoa katsoessaan. Liike perustelee hahmon. Ei ala miettiä, että mikä se siellä sisällä ahertaa(...) Toivon.

Tanssiva hahmo jättää myös paljon sanomatta, tai sanotaan että, jättää sanomatta tarpeeksi, se jättää liikkuessaan peräänsä katsojan tulkinnan siitä, miltä siitä tuntuu, mistä se on tulossa ja minne menossa. Mutta varmaa ei ole mikään. Se mitä ei näytetä alkaa kehittyä katsojan mielessä. Sitä alkaa etsiä loogisia selityksiä näkemälleen.

Loogista tai ei, tänään eräillä meistä on myös tenttipäivä. Tsemppiä! Sanotaan, että matematiikka on ainoa tiede, jolla voidaan suoraan osoittaa asioita todeksi tai epätodeksi. Mietin tässä miten hyppy tanssista todennäköisyyslaskentaan vaatii hyppääjää jakamaan aivopuoliskonsa logiikkaa ja matemaattisia muotoja ymmärtävään, ja toisaalta luovuutta, epäloogisuutta ja kaaostakin sietävään naapuripuoliskoon. Vai meneekö se näin?

Miten todennäköistä sitten on, että kaikkein epätodennäköisinkin voi tapahtua? Millä todennäköisyydellä iskee pyrstötähti juuri Muumilaaksoon? Tai mitkä ovat mahdollisuudet kohdata uusi ystävä juuri kun se on muuttumassa näkyväksi? 1: 1 000 000? Ehkä. Tai sitten elämän todennäköisyydet eivät olekaan matemaattisia arvoja, joiden suuruutta ja pienuutta joko pelätään tai odotetaan riippuen lähestyvästä. Elämän epätodenäköisyydet saattavat yllättää. Muumilaaksossa niiden kohdalle osuminen on enemminkin sääntö kuin poikkeus.

Muumeilla logiikan ja todennäköisyyden korvaa avoimuus, loputon uteliaisuus ja kyky ottaa vastaan niin suurimpia juhlia kuin pahimpia katastrofeja. Sitä mukaan kuin niitä kohdalle sattuu.

Todennäköisesti oikein mukavaa päivää.

Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

2010-03-13T15:10:00.010+02:00

HIEMAN TITIUUSTA

Heippa! Vihdoin pääsen minäkin täydentämään osaltani tätä blogikokonaisuutta...
Tuon blogissa näkyväksi Tanssiva Muumilaakso -teoksen harjoitusprosessin aikana synnyttämiä ajatuksia ja tuntoja esittämieni hahmojen kautta tanssijan näkökulmasta.

Seuraavassa muutamia ajatelmia perjantaisen 5.3 läpimenon jälkeen:
Titiuun hengästyttävän ulospäinsuuntautuva liike-energia kuvaa otuksen ekstroverttia, ulospäinsuuntautuvaa luonnetta. Musiikin tempo ja eteenpäin vyöryävä olemus pakottavat tanssiessa pysymään musiikin aallonharjalla mieluummin hieman seuraavaa musiikillista muutosta ennakoiden kuin viipyilevän kysyvään vuoropuheluun kannustaen. Liikkeen suhde musiikkiin, joskin välillä tarkoituksellisesti epämusikaalisuuteen taipuva, ja musiikin tempo määrittelevät paljolti tapani tehdä liikkeen = ilmaista otukseni olemusta.

Koska koen olevani vielä jonkin verran alisteinen liikkeelle ja musiikille, en ole pystynyt vapautumaan tai vapauttamaan Titiuun sisäistä maailmaa kovinkaan näkyväksi tai ainakaan itselleni selkeästi tuntuvaksi. Liikemateriaali itsessään voi toki kertoa tarvittavan ja määrittää otuksen persoonan halutuilta osin, mutta jollen itse tanssijana ymmärrä tekemääni (tekojeni perustaa), jää suhteeni hahmoon melko ohueksi ja liikkeeni irrallissiksi teoiksi vailla syvempää ymmärrystä. Ja luulen, että nyt ymmärrysellä tarkoitan jotain, jonka avulla pystyn itse vapautumaan suhteessa liikkeeseen ja samalla vapauttamaan Titiuun sisimmän moniulotteisempaan ilmaisuun. Sillä – minulle Titiuun sisäinen maailma on hahmottunut lukemani ja Samulin kertoman ja tulkinnan kautta moniulotteiseksi, joskin vähän läpinäkyväksi, koska otuksen tekojen motiivit ovat usein niin selkeästi ulkopuolisen luettavissa.

Otuksen ristiriitainen luonne, jossa ärsyttävällä tavalla yhdistyvät arkuus ja röyhkeys, itseriittoisuus, omahyväisyys, pelokkuus ja ujous; yli-innokkuus ja toisaalta sisäänpäinkäpristyminen muodostavat kiinnostavan kokonaisuuden, jonka ilmaiseminen ja näkyväksi saattaminen yhdessä koreografioidun liikkeen kanssa haastavat minut esiintyjänä miettimään, että mitenköhän pystyisin tuomaan ajatukseni paremmin = konkreettisemmin näkyväksi...

Treenipäiväkirja Osa 1: Synkooppiongelmia

2010-03-12T09:41:00.017+02:00

Moro. Tässä tulee teille päivän sitaatti - japanilainen sananlasku:

”Olemme kaikki hölmöjä, tanssimmepa tai emme.
Joten voimme aivan hyvin tanssia.”

Jep. Taas yksi jännittävä viikko melkein pulkassa. Mitä mielessä?

Noh. Juuri kun pääsin tässä taannoin kehumasta Muumi-hahmojen, ja erityisesti Mamman vartalon käyttöä, täytyy myöntää kohdanneensa omat pedagogiset rajansa. Tänään treenattiin cha cha chaata(...) Meillä cha chaata päätyi lopulta sitten tanssimaan naispari Vilijonkka - Kampsu, jotka kyllä lähtivät vahvoista johtoasemista, mutta sen verran kokovartalojäykkinä ja hermoilevina tyyppeinä, että saivat tuomaristolta lähinnä kuutosia. (Selitän joskus tämän nurinkurisen kilpatanssifinaalin arvioinnin.) Voisi luulla, että homma olisi kaatunut tuohon heinäseiväsasiaan, mutta vielä isompi issue oli meillä tämä ns. synkooppiprobleema.

Tanssiurheiluseura Lá Teamin sivuilla kuvaillaan naulan kantaan tätä synkooppiasiaa näin: "Cha chan perusrytmi nelijakoisessa musiikissa on 1-2-3-4-&, missä nelosisku on puolitettu kahdeksi askeleeksi (4 ja &) eli neljäs isku on synkopoitu. Tämä voidaan kirjoittaa myös 2-3-cha-cha-cha – tämä cha-cha-cha-kohta on usein chassé-askeleen, eli sivulle-yhteen-sivulle-askeleen paikka peruskoreografioissa. Perinteisen nelijakoisen musiikin rikkominen tällä tavalla tekee tanssista uniikin. Cha cha on huomattavasti terävämpää kuin samba, sillä siinä jalkojen suoruuteen kiinnitetään erityistä huomiota."

Siinä se tuli. "Huomattavasti terävämpää." "Suoria jalkoja." Jälkimmäisiä löytyy Kampssulla ja Vilijonkkalla kyllä! Ja Kampsusta täytyy kyllä vielä lisätä, että vaikka vauhtia ja aivan uniikkejakin kvaliteettejä löytyy, niin ei tee viemistä aivan helpoksi!! Joten Vilijonkkalle tästä vaikeantyön lisäpisteet. Eli tässä kohdin aikalailla tasapeli.

Mutta niin se vaan on, että Muumeilla paraskin yritys synkooppiin jotenkin tuntuu vain katoavan, noh, miten sitä sanoisi, puvustuksen poimuihin.

Taikka sitten täytyy vain vielä hioa jalkatekniikkaa(...)Siis sitä miten hallitusti ja nopeasti tanssija pystyy jalkapohjan lihaksia hyväksi käyttäen siirtämään vartalon painoa jalalta toisella. Ja usko minua, cha chaassa sitä siirrellään kovasti! Siis esimerkiksi tämä "2-3-cha-cha-cha"-asia, että pitää ensin astua vaikka eteen/taakse ja sitten sitten sivulle lantion sivuttaista liikettä hyödyntäen. Ei onnistu. Muumivartalo tuntuu olevan kuin luotu sambaan, niin ja valssiin. Ja tämä kaikki siis vielä jotenkin nykytanssin konseptissa. (toim. huom.)Haastetta riittää.

Mutta työ ja treeni jatkuu. Ensi-iltaan aikaa vaikka kuinka!!

Se on moro!

Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Tunnustuksia Osa 1: Tanssii Muumien kanssa

2010-03-08T19:39:00.008+02:00

Päivää. Tänään Mammasta.

Ensinnäkin täytyy tunnustaa etten ollut aivan syyntakeeton, kun halusin Muumimamman Tanssivaan Muumilaaksoon.

Miksikö? Noh. Hahmona tämä äidillisen lempeä, mutta tarpeentullen anarkistinen ja perheensä (ja joskus aivan tuntemattomienkin) puolesta viimeiseen saakka puolta pitävä Muumimamma on varmasti päätynyt muidenkin kuin allekirjoittaneen Uniin. Uskoisin(...)

Ajatuksenani on tässä ollut, että Muumit, samoin kuin toisinaan Tanssii tähtien kanssa julkkissalsaajat, eivät aina ole ihan varmoja siitä tanssitaanko sambaa vai paso doblea, valssataanko vai vedetäänkö foxtrottia. Noh. Muumit eivät vaan välitä. Pääasia on että musiikki vie ja rytmi on vartalossa. Jep. Ja entäs sitten se muumien kehonkieli?!

Muumimammassa yhdistyvät latinalaistanssijattarien parhaat piirteet. Ei, vielä parempaa, sanoisin että tanssivassa Mammassa muumillistuu sellaisia jo eläissään legendaarisia latinalaistanssijattaria kuin vaikka Suutari-Jääskön Sirpa. Sirpa sanoo uusimman Viini -lehden haastattelussa että "(...)elämään ja viiniin tarvitaan draamaa." (http://www.viinilehti.fi/viini/) Kovin totta. Dramatiikkaa ei kuitenkaan ihan heti yhdistä Muumimammaan.

Yllätys siis tuli, kun Mamma alkoi sambaamaan.

Miksi samba? Noh. Samban rytmiikka on nimittäin muita latinalaistansseja rikkaampi. Tämä taas tekee tanssista mielenkiintoista katsottavaa. Mammankin lattareiden peruselementti on baunssi eli tämä meille kovin tuttu rytmikäs jousto polvista ja nilkoista. Ja nyt tärkeää. Mamman ruumiinrakenne vastaa paljolti ihanteellista latinalaistanssijatteren vartaloa: Näpsäkät jalat. Vahvat, muodokkaat (ei välttämättä turhan pitkät) sääret, kaunis naisellisen pyöreä lantionseutu ja elastinen ylävartalo ja käsivarret. Eipä uskoisi! Ja se on juuri tämä baunssi, mikä johtaa voimakkaaseen lantionliikkeeseen sekä jaloista ylöspäin suuntautuvaan spiraalimaiseen vartalon käyttöön. Mamma (ja Suutari-Jääskö) liikkuvat tavallaan kuin kalat vedessä.

Tanssivassa Muumilaaksossa ei tietenkään tanssita lattareita syyttä. Taikka ainakaan ainoastaan julkisuushakuisesti. Latinalaistansseista ehkä juuri samba on se iloinen ja riehakas juhlimistanssi, joka sopii Muumien yhteisölliseen hauskanpitoon.

Joten bailabaila vaan. Ja hyvää naistenpäivää!!!

Samuli Roininen, tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Huomioita Osa 6: Yksin Hällässä

2010-03-06T17:25:00.004+02:00

Terve taas.

Yksin Hällässä luurit korvilla.

Tuijotan Mörköä. Olen peikko. Väsyttää niin että naurattaa.

Ja katson, mitä Wikipedian Wikisitaatit sanovatkaan Muumipeikosta.

"Lopeta jo tuo tylsä nauraminen!"
(Muumipeikko Silkkiapinalle kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti)

"Mene leikkimään pieni ötökkä, leiki niin paljon kuin saat leikkiä!"
(Muumipeikko ja pyrstötähti)

"Nouse ylös senkin pieni ötökkä!"
(Muumipeikko ja pyrstötähti)

"Mutta kyllä äiti tietää miten kaiken voi pelastaa."
(Muumipeikko ja pyrstötähti)

"Äiti! Herää! Koko maailma on kadonnut!" (Taikatalvi)

"Hei tule takaisin, älä pelkää, en minä ole ilkeä!"
(Muumipeikko Radamsalle kirjassa Taikatalvi)

"Onko Mörkö sammuttanut auringon!?" (Taikatalvi)

"Minulla on hiukan puuhaa hiekkarannalla. Tapaan siellä erään tuttavani." (Muumipappa ja meri)

"Miten voi olla jano, jos on juonut koko yön?" (Tove Janssonin strippi sarjakuvassa "Muumipeikko" tarinassa "Pyrstötähti")

Suuta kuivaa. Wikipedia aloittaa Muumeista näin:

"Muumit ovat Tove Janssonin luomia satuhahmoja. Ensimmäinen muumi-kirja oli vuonna 1945 ilmestynyt Muumit ja suuri tuhotulva. Muumien piti olla alunpitäen rumia otuksia."

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA. HIENO VIIKKO.

Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Huomioita Osa 5: Vieraista lajeista

2010-03-04T09:03:00.008+02:00

Hei taas. Arvaa mitä? - Yhden pisteen vihje: Eläinkuntaa? Kasvikuntaa? Kivikuntaa?

Noh. Peikoista ja Ihmisistä. Muumista? Ei, siitä peikosta, ei nyt. Ajattelin tänään ihan muita peikkoja, peikkoa Yrjö Kokon klassikkosadussa Pessi ja Illusia. Ajattelin sitä, kun Illusia kysyy Pessiltä, onko se koskaan tavannut ihmistä. Mietin sitä, mitä Pessi vastaa, mitä Pessi ihmisessä niin pahasti säikähti. Pessi kertoo ihmisestä näin: ”Hän katsoi suoraan minun silmiini ja niissä virtasi pelko minuun.”

(Kokko, Yrjö Pessi ja Illusia WSOY 1944)

”Pelko minuun”. Minä näin hänen silmissään hänen pelkonsa. Niinkö? Koska Hän eroaa kaikessa siinä, mitä minä olen, minä näen selkeämmin sen, mikä olen itse. Ja tämänkö takia me kerromme satuja, sepitämme fantasioita, science fictionia, otamme lemmikkieläimiä, menemme luontoretkille ja ostamme avaruusmatkan. Koska haluamme oman kuvamme tarkentuvan? Laajentaa todellisuutta.

”Asiat eivät ole erillisiä, maailma ei ole kasa irrallisia asioita.” Näin kirjoittaa Leena Krohn.

Krohn lähtee usein liikkeelle aistihavaintojen häilyvyydestä; totuudesta, joka ei ole stabiili. Hänen teksteissään vilisee traagisia monomaanikoita ja eksentrikkoja, joille elämä on itsepintaista yhden asian ajattelemista tai tavoittelua. Tällaista monomaniaa poteva ajattelee vain yhdenlaisia ajatuksia päiväkausia. Todellisuus kapenee.

Krohn jatkaa: ”Lapsena minulla oli saksankielinen kuvakirja, jonka nimi Tiere sehen dich an. Strutsin kiiltävä, musta katse kapean kaulan ylhäisyydessä ja kirjavan lapsennuttuun puetun apinan miettivät pyörivät silmät. Tarhaketun rangaistusvangin katse ristikon takaa.

Nämä uhrit, ystävät, työtoverit, asuinkumppanit, lemmikit...Vaikka eläisimme samassa paikassa, emme elä samassa maailmassa. Ne elävät toisten aistipiirien ja havaintojen universumeissa, mutta katseet ja teot yhdistävät kohtalomme. Me ruokimme niitä ja syömme niitä, me saalistamme niitä ja pukeudemme niiden nahkoihin. Meidän valtamme niihin on kauhistuttava.

Vieraan lajin katse määrittelee ihmisen, antaa hänelle oikeat koordinaatit. Kuinka oma kielemme voisikaan sen kertoa? Vain vieraan silmisistä saamme lukea, keitä ja millaisia olemme.”

(Krohn, Leena Datura WSOY – Bookwell 2001)

Tässä on jotain tärkeää. ”Vieraan lajin katse määrittelee ihmisen(...)” Että pelkomme ja tietämättömyytemme takia me alistamme niitä, joista näemme itsemme parhaiten. Vai niinkö, että onkin helpompi elää tietämättä koko ihmisluontomme potentiaalia. Että on helpompaa, kun todellisuus kapenee.

Samuli Roininen, tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD